Hautaussanasto

Kirjallinen osanottotodistus, joka annetaan tai lähetetään vainajan omaisille hautajaisten yhteydessä.

Hautaustapa, jossa vainaja lasketaan hautaan arkussa. Yleisin hautausmuoto Suomessa.

Digi- ja väestötietovirasto. Vastaa väestötietojärjestelmästä ja kuoleman rekisteröinnistä.

Etukäteen laadittu valtakirja, jolla henkilö valtuuttaa toisen hoitamaan asioitaan, jos hän itse tulee kykenemättömäksi.

Surun kokemus, joka alkaa jo ennen läheisen kuolemaa, tyypillisesti vakavan sairauden tai etenevän muistisairauden yhteydessä.

Hautausmaan virallinen rekisteri, johon merkitään tiedot haudatuista, hautapaikoista ja hautaoikeuksista.

Hautakiveen kaiverrettu muistolause tai teksti, joka kunnioittaa vainajan muistoa.

Hautapaikan muistomerkki, joka kertoo vainajan nimen, syntymä- ja kuolinajan sekä mahdollisen muistokirjoituksen.

Hautapaikalle pystytettävä muistomerkki, kuten hautakivi, risti, veistos tai laatta.

Oikeus käyttää tiettyä hautapaikkaa hautausmaalla. Vuokra-aika on yleensä 15–25 vuotta.

Taloudellinen tuki hautauskuluihin, jota voi hakea Kelasta tai ammattiliitosta.

Lääkärin myöntämä lupa, joka vaaditaan ennen hautausta tai tuhkausta. Perustuu kuolinsyyn selvitykseen.

Alue, joka on varattu vainajien hautaamiseen ja jota ylläpitää seurakunta tai kunta.

Laki 457/2003, joka säätelee hautaustoimintaa, hautausmaita ja tuhkausta Suomessa.

Yritys, joka tarjoaa kuolemantapaukseen liittyviä palveluja, kuten vainajan kuljetusta, hautajaisten järjestelyä ja omaisten neuvontaa.

Vakuutus, joka maksetaan edunsaajalle vakuutetun kuoleman jälkeen.

Henkilön etukäteen ilmaisema tahto omasta hoidostaan tilanteessa, jossa hän ei itse pysty päätöksiin.

Rakennettu tila tai rakennelma, jossa uurnia säilytetään lokeroissa hautausmaalla.

Laitos, jossa suoritetaan vainajan tuhkaus. Suomessa on noin 20 krematoriota.

Krematorion harjoittama toiminta, joka kattaa vainajien tuhkauksen, tuhkan käsittelyn ja luovutuksen.

Hautajaisiin tarkoitettu kukka-asetelma: seppele, laite tai kimppu. Usein varustettu nauhalla ja tekstillä.

Vapaamuotoinen tilaisuus, jossa osallistujat keskustelevat avoimesti kuolemaan liittyvistä aiheista kahvittelun lomassa.

Lehdessä tai verkossa julkaistava ilmoitus henkilön kuolemasta, joka sisältää perustiedot vainajasta ja hautajaisista.

Oikeudellinen kokonaisuus, joka muodostuu vainajan varoista ja veloista kuolinhetkellä.

Viranomaisten suorittama selvitys vainajan kuolinsyystä, joka voi olla lääketieteellinen tai oikeuslääketieteellinen.

Lääkärin laatima asiakirja, joka vahvistaa kuoleman ja sen syyn.

Rintaperillisen lain turvaama vähimmäisosuus perinnöstä, jota testamentilla ei voi ohittaa.

Eloonjääneen puolison oikeudellinen asema ja oikeudet perinnönjaossa ja kuolinpesän hallinnassa.

Pitkittynyt ja voimakas surutila, joka haittaa merkittävästi arkielämää ja joka on tunnistettu omaksi häiriökseen ICD-11-tautiluokituksessa.

Kirjallinen kunnianosoitus, jossa muistellaan vainajan elämää, saavutuksia ja persoonaa.

Hautausmaan alue, johon tuhka sijoitetaan nimettömästi tai nimilaatalla. Ylläpito kuuluu seurakunnalle.

Hautajaisten jälkeinen tilaisuus, jossa muistellaan vainajaa. Järjestetään usein seurakunnan tiloissa tai ravintolassa.

Lehdessä julkaistu kuolinuutinen tai muistokirjoitus, jossa kerrotaan vainajan elämästä ja merkityksestä.

Lääketieteen erikoisala, joka tutkii kuolinsyitä ja antaa asiantuntijalausuntoja oikeudellisiin tarkoituksiin.

Vainajan kemiallinen tai fyysikaalinen käsittely ruumiin hajoamisen hidastamiseksi, yleensä pitkiä kuljetuksia tai esille asettamista varten.

Henkilöt, joilla on lain tai testamentin perusteella oikeus periä vainajan omaisuutta.

Perillisen vapaaehtoinen päätös olla vastaanottamatta perintöä, jolloin perintöosuus siirtyy sijaantuloperillisille.

Oikeudenala ja lakiin perustuva oikeus, joka säätelee omaisuuden siirtymistä vainajalta hänen perillisille kuoleman jälkeen.

Vero, joka maksetaan perinnöstä. Veron suuruus riippuu perinnön arvosta ja sukulaisuussuhteesta.

Perunkirjoituksessa laadittava asiakirja, jossa luetellaan kuolinpesän varat, velat ja osakkaat.

Lakisääteinen toimitus, jossa kuolinpesän varat ja velat selvitetään. Pidettävä 3 kuukauden kuluessa kuolemasta.

Henkilö, joka vastaa kuolinpesän hallinnosta ja perunkirjoituksen järjestämisestä.

Lääketieteellinen toimenpide, jossa vainajan keho tutkitaan kuolinsyyn selvittämiseksi.

Työnantajan tai ammattiliiton kustantama henkivakuutus, joka kattaa työntekijät ryhmänä.

Kuolevan potilaan kokonaisvaltainen hoito, jonka tavoitteena on lievittää kärsimystä ja turvata arvokas loppuelämä.

Paikallinen kirkollinen yhteisö, joka vastaa hautausmaiden ylläpidosta ja hautaustoimituksista Suomessa.

Hautausmaan alue, jonne tuhkatun vainajan tuhka sirotellaan maahan ilman uurnaa.

Kirkollinen hautajaisseremonia, jossa pappi siunaa vainajan. Voidaan pitää kirkossa tai kappelissa.

Uskonnottomasti järjestetty hautausseremonia, jossa ei ole kirkollista siunausta.

Ajanjakso kuoleman jälkeen, jolloin omaiset käsittelevät menetystä ja surevat läheistään.

Puolitangossa oleva lippu, joka ilmaisee surua ja kunnioitusta vainajaa kohtaan.

Lipun laskeminen puolitankoon kuoleman tai suruajan merkiksi. Suomessa noudatetaan virallisia liputusohjeita.

Musta nauha tai kangassuikale, jota käytetään surun merkkinä käsivarressa tai vaatteessa.

Ohjattu vertaistukiryhmä, jossa menetyksen kokeneet ihmiset jakavat kokemuksiaan ja saavat tukea surutyöhön.

Psyykkinen prosessi, jossa ihminen käsittelee menetystä ja sopeutuu elämään ilman vainajaa.

Osanottojen ja myötätunnon ilmaiseminen kuolemantapauksen johdosta suullisesti, kirjallisesti tai muulla tavoin.

Ensimmäinen vuosi läheisen kuoleman jälkeen, johon perinteisesti liittyy suruajan noudattaminen ja joka tunnetaan suruprosessin raskaimpana ajanjaksona.

Oikeudellinen asiakirja, jolla henkilö määrää omaisuutensa jakamisesta kuolemansa jälkeen.

Hautaustapa, jossa vainaja poltetaan krematorion uunissa. Tuhka sijoitetaan uurnahautaan, muistolehtoon tai sirotellaan.

Astia, johon vainajan tuhkausjäännös sijoitetaan tuhkauksen jälkeen hautaamista, säilyttämistä tai tuhkan sirottelua varten.

Tuhkauksen jälkeinen hautaustapa, jossa tuhkauurna sijoitetaan hautaan tai uurnaholvipaikkaan.

Vainajan kehon peseminen ja puhdistaminen ennen pukemista ja arkkuun asettamista.

Vainajan pukeminen hautavaatteisiin ennen arkkuun asettamista ja hautausta.