Hoitotahto

Hoitotahto on henkilön etukäteen ilmaisema tahto omasta hoidostaan tilanteessa, jossa hän ei itse pysty ilmaisemaan mielipidettään. Se on tärkeä osa elämän loppuvaiheen suunnittelua ja kuuluu edunvalvontavaltuutuksen ja testamentin rinnalle ennakkosuunnittelun asiakirjoihin.

Hoitotahdon sisältö

Hoitotahdossa voi ilmaista toiveensa elämän loppuvaiheen hoidosta: elvytyksestä pidättäytymisestä, tehohoidon rajoittamisesta, kivunlievityksestä, saattohoidosta ja elinluovutuksesta. Hoitotahto voi olla hyvin yksityiskohtainen tai yleisluontoinen — olennaista on, että se kuvastaa henkilön arvoja ja toiveita. Hoitotahto ei voi sisältää eutanasiapyyntöä, sillä aktiivinen eutanasia on Suomessa lainvastaista.

Laatiminen ja tallentaminen

Hoitotahdon voi laatia vapaamuotoisesti kirjallisena. Suositeltavin tapa on tallentaa se Kanta-palveluun Omakannassa, jolloin hoitotahto on terveydenhuollon ammattilaisten käytettävissä kaikkialla Suomessa. Hoitotahdon voi tehdä milloin tahansa ja sen voi muuttaa tai peruuttaa. Todistajia ei lain mukaan vaadita, mutta ne lisäävät asiakirjan luotettavuutta.

Oikeudellinen asema

Potilaslain (785/1992) 8 §:n mukaan hoitotahto on hoitohenkilökuntaa sitova. Lääkärin on noudatettava potilaan hoitotahtoa, kun potilas ei itse pysty ilmaisemaan tahtoaan. Hoitotahdosta voidaan poiketa vain, jos on perusteltua syytä olettaa, ettei hoitotahto vastaa potilaan nykyistä tahtoa — esimerkiksi jos lääketiede on kehittynyt merkittävästi hoitotahdon laatimisen jälkeen.

Yhteys muihin ennakkoasiakirjoihin

Hoitotahto, edunvalvontavaltuutus ja testamentti muodostavat kokonaisuuden, jolla henkilö voi varautua tulevaisuuteen. Hoitotahto koskee terveydenhuoltoa, edunvalvontavaltuutus taloudellisia ja henkilökohtaisia asioita, ja testamentti omaisuuden jakamista kuoleman jälkeen. Näiden asiakirjojen olemassaolosta kannattaa kertoa läheisille.