Ennakoiva suru
Ennakoivan surun luonne
Ennakoiva suru (engl. anticipatory grief) on suruprosessi, joka käynnistyy ennen läheisen kuolemaa. Käsite kuvattiin ensimmäisen kerran vuonna 1944 psykiatri Erich Lindemannin tutkimuksissa. Ennakoivaa surua koetaan tyypillisesti silloin, kun läheisellä on parantumaton syöpä, etenevä muistisairaus, ALS tai muu kuolemaan johtava sairaus. Suru kohdistuu sekä tulevaan lopulliseen menetykseen että niihin menetyksiin, joita sairaus jo aiheuttaa: tutun persoonallisuuden muuttumiseen, yhteisten suunnitelmien raukeamiseen ja arjen muuttumiseen.
Ennakoiva suru ei rajoitu vain omaisiin. Myös sairastunut itse voi surra omaa tulevaa kuolemaansa, menetettyä terveyttä ja rooleja, joista on luovuttava. Hoitohenkilökunta kokee usein samankaltaisia tunteita pitkäaikaisten potilaiden kohdalla. Ennakoiva suru on normaali reaktio, ei merkki heikkoudesta tai luovuttamisesta.
Oireet ja tunnistaminen
Ennakoivan surun oireet muistuttavat kuoleman jälkeistä surua, mutta niihin liittyy erityispiirteitä. Tyypillisiä oireita ovat voimakas ahdistus tulevasta menetyksestä, itkuisuus, unettomuus, keskittymisvaikeudet ja vetäytyminen sosiaalisista suhteista. Omaiselle saattaa tulla syyllisyys siitä, että suree jo ennen kuolemaa, mikä voi johtaa tunteiden tukahduttamiseen. Myös viha sairautta, terveydenhuoltojärjestelmää tai kohtaloa kohtaan on yleistä.
Erityisen raskas ennakoiva suru liittyy muistisairauksiin, joissa läheinen on fyysisesti läsnä mutta persoonallisuus muuttuu vähitellen. Tätä kutsutaan joskus ambiguity loss -ilmiöksi eli epäselväksi menetykseksi. Omainen suree ihmistä, joka on samanaikaisesti läsnä ja poissa. Tämä ristiriita tekee surutyöstä erityisen kuormittavaa.
Tuki ja selviytymiskeinot
Ennakoivaan suruun on tärkeää saada tukea ajoissa. Saattohoitoyksiköissä työskentelevät sosiaalityöntekijät ja psykologit ovat erikoistuneet omaisten tukemiseen. Seurakuntien sielunhoitajat tarjoavat keskusteluapua, ja vertaistukiryhmissä voi jakaa kokemuksia samankaltaisessa tilanteessa olevien kanssa. MIELI ry:n kriisipuhelin (09 2525 0111) päivystää ympäri vuorokauden.
Selviytymiskeinoja ovat tunteiden sanoittaminen ja jakaminen, päiväkirjan pitäminen, arjen rutiineista kiinni pitäminen sekä oman hyvinvoinnin huolehtiminen. Moni omainen kokee merkitykselliseksi sen, että voi viettää jäljellä olevan ajan läheisen kanssa mahdollisimman täysipainoisesti. Myös käytännön asioiden, kuten edunvalvontavaltuutuksen ja hoitotahdon, järjestäminen voi tuoda hallinnan tunnetta epävarmassa tilanteessa.
Ennakoiva suru ja kuoleman jälkeinen suru
Ennakoiva suru ei korvaa kuoleman jälkeistä surua. Vaikka omainen on käsitellyt menetystä jo ennalta, kuolema tuo mukanaan uuden surun vaiheen. Toisaalta ennakoiva suru voi antaa mahdollisuuden hyvästellä läheinen ja käsitellä keskeneräisiä asioita, mikä voi helpottaa kuoleman jälkeistä sopeutumista. Jos ennakoiva suru on ollut erityisen pitkäkestoista tai uuvuttavaa, on syytä seurata, ettei se johda menetyken jälkeen monimutkaiseen suruun.
Usein kysyttyä
Miten ennakoiva suru eroaa normaalista surusta?
Normaali suru alkaa kuoleman jälkeen, kun taas ennakoiva suru koetaan jo ennen menetystä. Ennakoivaan suruun liittyy tulevaa menetystä kohtaan tunnettua kaipausta, pelkoa ja ahdistusta. Sureva voi kokea samanaikaisesti toivoa ja epätoivoa. Ennakoiva suru ei tarkoita, että ihminen olisi luovuttanut, vaan se on luonnollinen tapa käsitellä muuttuvaa tilannetta.
Onko ennakoiva suru normaalia?
Kyllä. Ennakoiva suru on täysin normaali ja yleinen reaktio, kun läheisellä on parantumaton sairaus. Tutkimusten mukaan jopa 70 prosenttia saattohoitopotilaan omaisista kokee ennakoivaa surua. Se voi ilmetä itkuisuutena, unettomuutena, ahdistuksena tai vetäytymisenä. Tunteiden tunnistaminen ja hyväksyminen on tärkeä osa prosessia.
Voiko ennakoiva suru helpottaa varsinaista surutyötä?
Tutkimustulokset ovat ristiriitaisia. Osa tutkimuksista viittaa siihen, että ennakoiva suru voi antaa omaiselle aikaa valmistautua menetykseen ja käsitellä tunteita vähitellen, mikä saattaa helpottaa sopeutumista kuoleman jälkeen. Toisaalta pitkäkestoinen ennakoiva suru voi uuvuttaa ja lisätä riskiä monimutkaiselle surulle kuoleman jälkeen.
Mistä saa apua ennakoivaan suruun?
Ennakoivaan suruun voi saada tukea saattohoitoyksikön sosiaalityöntekijältä tai psykologilta, seurakunnan sielunhoitajalta, MIELI ry:n kriisipuhelimesta ja vertaistukiryhmistä. Myös saattohoitojärjestöt, kuten Terhokoti, tarjoavat omaisille tukipalveluja. Tärkeintä on, ettei surevaa jätetä yksin tunteidensa kanssa.
Aiheeseen liittyvät termit
Psyykkinen prosessi, jossa ihminen käsittelee menetystä ja sopeutuu elämään ilman vainajaa.
Kuolevan potilaan kokonaisvaltainen hoito, jonka tavoitteena on lievittää kärsimystä ja turvata arvokas loppuelämä.
Pitkittynyt ja voimakas surutila, joka haittaa merkittävästi arkielämää ja joka on tunnistettu omaksi häiriökseen ICD-11-tautiluokituksessa.
Ohjattu vertaistukiryhmä, jossa menetyksen kokeneet ihmiset jakavat kokemuksiaan ja saavat tukea surutyöhön.
Lue myös
Surun vaiheet ja suruprosessin kulku: shokki, kaipaus, masennus ja hyväksyminen. Ymmärrä surun yksilöllisyys ja löydä tukea.
Kattava opas surutukipalveluista Suomessa: kriisipuhelin, vertaistukiryhmät, seurakuntien ja järjestöjen tuki surevalle.
Opas ennakoivaan suruun: mitä se tarkoittaa, miten se ilmenee terminaalisen sairauden aikana, itsestä huolehtiminen ja tuki.