Perintökaari: tärkeimmät säännöt luku luvulta

Mikä perintökaari on

Perintökaari (40/1965) on Suomen perintölaki. Se tuli voimaan 1.1.1966, ja sitä on muutettu monta kertaa sen jälkeen. Laki vastaa neljään kysymykseen: kuka perii, mitä testamentilla saa määrätä, kuka hoitaa kuolinpesää ja miten perintö jaetaan. Ajantasainen teksti on luettavissa Finlexissä.

Tällä sivulla pykäliin viitataan muodossa PK luku:pykälä. Esimerkiksi PK 7:1 tarkoittaa perintökaaren 7 luvun 1 pykälää. Perintökaaren rinnalla sovelletaan usein avioliittolakia, koska aviopuolisoiden omaisuus ositetaan ennen perinnönjakoa (PK 23:1).

Perintökaaren luvut

Laissa on 26 lukua ja lisäksi 23 a luku. Luku 4 on kumottu kokonaan.

Kuka perii

Perintökaaren 2 luku jakaa sukulaiset kolmeen ryhmään. Seuraava ryhmä perii vain, jos edellisestä ei ole ketään elossa.

1. Rintaperilliset eli lapset ja heidän jälkeläisensä (PK 2:1). Lapset saavat yhtä suuret osat. Kuolleen lapsen osuuden saavat hänen jälkeläisensä.
2. Vanhemmat, sisarukset ja sisarusten jälkeläiset (PK 2:2). Vanhemmat saavat kumpikin puolet.
3. Isovanhemmat ja heidän lapsensa eli vainajan sedät, tädit ja enot (PK 2:3).

Muut sukulaiset eivät peri (PK 2:5). Serkut eivät siis ole lakimääräisiä perillisiä. Jos perillisiä ei ole eikä testamenttia ole tehty, perintö menee valtiolle (PK 5:1). Perillisen on oltava elossa perittävän kuollessa. Ennen kuolemaa siitetty lapsi perii, jos hän syntyy elävänä (PK 1:1).

Ryhmien yksityiskohdat ja esimerkit ovat sivulla perimysjärjestys Suomessa.

Sisarukset perintökaaressa

Sisarukset kuuluvat toiseen ryhmään. He perivät vain, jos vainajalta ei jäänyt rintaperillisiä. PK 2:2 toimii näin:

• Jos vainaja oli naimisissa, leski perii ensin koko jäämistön. Sisarukset ja vanhemmat saavat osuutensa vasta lesken kuoltua (PK 3:1).
• Jos molemmat vanhemmat elävät, he saavat kumpikin puolet eikä sisaruksille tule mitään.
• Jos toinen vanhempi on kuollut, hänen puolikkaansa jakavat vainajan sisarukset. Elossa oleva vanhempi saa oman puolikkaansa.
• Jos kumpikaan vanhempi ei elä, sisarukset saavat koko perinnön.
• Kuolleen sisaruksen osuuden saavat hänen jälkeläisensä eli ensin vainajan sisarusten lapset ja heidän jälkeensä näiden lapset.
• Jos sisaruksia tai heidän jälkeläisiään ei ole, mutta toinen vanhempi elää, tämä saa koko perinnön.

Sisarpuoli perii vain sen vanhemman puolikkaasta, joka on hänelle ja vainajalle yhteinen. Täyssisarukset perivät kummastakin puolikkaasta. Jos täyssisaruksia tai heidän jälkeläisiään ei ole ja molemmat vanhemmat ovat kuolleet, sisarpuolet saavat koko perinnön (PK 2:2).

Esimerkki: Naimaton ja lapseton vainaja jättää 90 000 euroa. Äiti elää, isä on kuollut, ja vainajalla on kaksi täyssisarusta. Äiti saa 45 000 euroa. Isän puolikkaan eli 45 000 euroa sisarukset jakavat, joten kumpikin saa 22 500 euroa.

Sisarukset eivät ole lakiosaan oikeutettuja. Lakiosa kuuluu vain rintaperillisille ja ottolapsille jälkeläisineen (PK 7:1), joten testamentilla voi ohittaa sisarukset kokonaan.

Puoliso perintökaaressa

Aviopuoliso perii koko jäämistön, jos vainajalta ei jäänyt rintaperillisiä (PK 3:1). Kun leskikin kuolee, ensin kuolleen vanhemmat, sisarukset tai sisarusten jälkeläiset saavat pääsääntöisesti puolet lesken pesästä. Osuus on toinen esimerkiksi silloin, kun puolisoilla oli avio-oikeuden ulkopuolista omaisuutta (PK 3:2). Tätä toissijaista perintöä leski ei voi testamentilla siirtää muille.

Jos vainajalla on lapsia, puoliso ei peri. Leski saa silti pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisen kodin ja tavanomaisen asuntoirtaimiston, vaikka lapset vaatisivat jakoa (PK 3:1a). Kodin hallintaoikeus ei koske tilannetta, jossa leskellä on omassa omaisuudessaan kodiksi sopiva asunto. Avio-oikeuden alainen omaisuus ositetaan avioliittolain mukaan ennen perinnönjakoa (PK 23:1). Lisää aiheesta: lesken oikeudet.

Puolisolla ei yleensä ole 3 luvun mukaista perintöoikeutta eikä oikeutta pitää kotia hallinnassaan, jos kuolinhetkellä oli vireillä avio- tai asumuseroa koskeva kanne tai hakemus (PK 3:7). Tällainen puoliso voi kuitenkin saada avustusta jäämistöstä (PK 8:2).

Avopuoliso ei ole perintökaaren mukainen perillinen. Hän voi saada perintöä vain testamentilla. Jäämistöstä voidaan kuitenkin antaa avopuolisolle avustusta, jos hänen toimeentulonsa on kuoleman vuoksi heikentynyt ja avustus on tarpeen toimeentulon turvaamiseksi (PK 8:2). Avopuolisona pidetään tässä sitä, joka vainajan kuollessa oli asunut tämän kanssa yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai jolla on yhteinen lapsi vainajan kanssa (avoliittolaki 26/2011, 3 §). Ilman painavia syitä avustus ei saa loukata perillisen lakiosaa.

Lakiosa ja testamentti

Testamentin tekeminen. Testamentin saa tehdä 18 vuotta täyttänyt. Naimisissa oleva tai ollut saa tehdä sen nuorempanakin, ja 15 vuotta täyttänyt saa määrätä siitä omaisuudesta, jota hänellä on oikeus itse hallita (PK 9:1). Testamentti tehdään kirjallisesti. Tekijä allekirjoittaa sen tai tunnustaa allekirjoituksensa kahden todistajan ollessa yhtä aikaa läsnä, minkä jälkeen todistajat todistavat testamentin nimikirjoituksillaan. Todistajien on tiedettävä, että asiakirja on testamentti, mutta sisältöä heille ei tarvitse kertoa (PK 10:1). Todistaja ei saa olla alle 15-vuotias tai sieluntoiminnan häiriön vuoksi kykenemätön todistamaan. Todistaja ei myöskään saa olla tekijän puoliso, tekijään suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa sukua tai lankoudessa oleva (esimerkiksi appivanhempi, vävy tai miniä), sisarus, sisaruksen puoliso, ottovanhempi tai ottolapsi. Kukaan ei saa todistaa määräystä, joka tehdään hänen, hänen puolisonsa tai edellä mainitussa suhteessa häneen olevan hyväksi (PK 10:4). Jos sairaus tai muu pakottava syy estää tavallisen testamentin, sen voi tehdä suullisesti kahden todistajan läsnä ollessa tai ilman todistajia omakätisesti kirjoittamalla ja allekirjoittamalla. Se raukeaa, jos tekijällä on esteen lakattua ollut kolme kuukautta aikaa tehdä tavallinen testamentti (PK 10:3). Ohjeet: testamentti.

Lakiosa. Rintaperillisellä ja ottolapsella jälkeläisineen on oikeus lakiosaan. Se on puolet siitä perintöosasta, jonka hän saisi ilman testamenttia (PK 7:1). Testamentti on tehoton siltä osin kuin se loukkaa lakiosaa, mutta perillisen on vedottava siihen itse (PK 7:5). Esimerkki: vainaja oli naimaton, hänellä on kaksi lasta, jäämistö on velkojen jälkeen 100 000 euroa eikä ennakkoperintöjä tai lahjoja ole annettu. Silloin kummankin perintöosa olisi 50 000 euroa ja lakiosa 25 000 euroa. Laskutapa ja esimerkit: testamentti ja lakiosa.

Moite. Testamentin voi julistaa pätemättömäksi vain laissa luetelluilla perusteilla: tekijä ei ollut kelpoinen, muotovaatimuksia ei noudatettu, tekijän sieluntoiminnan häiriö vaikutti testamenttiin, tekijä pakotettiin, hänen ymmärtämättömyyttään, tahdonheikkouttaan tai riippuvaista asemaansa käytettiin väärin, hänet vieteltiin petollisesti tekemään testamentti tai hän erehtyi tavalla, joka vaikutti määräävästi hänen tahtoonsa (PK 13:1). Moitekanne on nostettava kuuden kuukauden kuluessa testamentin tiedoksiannosta (PK 14:5).

Ennakkoperintö. Rintaperilliselle eläessä annettu omaisuus vähennetään hänen perinnöstään, ellei toisin ole määrätty tai olosuhteista pääteltävissä (PK 6:1). Tavanomaisia lahjoja, joiden arvo ei ole epäsuhteessa antajan oloihin, ei vähennetä (PK 6:4).

Kuolinpesä, perunkirjoitus ja jako

Kuolinpesän osakkaita ovat perilliset, yleistestamentin saajat ja eloonjäänyt puoliso, ellei ositusta ole jo toimitettu tai avio-oikeutta ole poistettu avioehdolla (PK 18:1). Ellei pesälle ole määrätty pesänselvittäjää, osakkaat hallitsevat pesää yhdessä (PK 18:2). Kiireellisen toimen voi tehdä ilman kaikkien suostumusta. Muut päätökset tehdään yhdessä, ja osakas voi antaa suostumuksensa valtakirjalla. Kuka tahansa osakas voi hakea käräjäoikeudelta pesänselvittäjän määräämistä, ja oikeuden on määrättävä se (PK 19:1). Tavallisimmin näin tehdään, kun osakkaat eivät pääse sopuun. Lue lisää: pesänselvittäjä.

Perunkirjoitus on pidettävä kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta (PK 20:1). Osakas, jonka hoidossa pesän omaisuus on, tai pesänselvittäjä määrää perunkirjoituksen ajan ja paikan ja valitsee kaksi uskottua miestä (PK 20:2). Verohallinnon ohjeen mukaan perukirja tehdään aina, myös silloin kun vainajalta jäi vain velkaa, ja lisäaikaa haetaan Verohallinnolta ennen kolmen kuukauden määräajan päättymistä. Vainajan velat maksetaan pesän varoista (PK 21:1).

Kun pesä on selvitetty, jokainen osakas voi vaatia perinnönjakoa (PK 23:1). Osakkaat saavat jakaa perinnön sopimallaan tavalla. Jos joku osakas vaatii, jaon toimittaa pesänjakaja (PK 23:3), jonka käräjäoikeus määrää hakemuksesta (PK 23:4). Vaiheet ja jakokirjan sisältö: perinnönjako.

Perintökaaren määräajat

Lakiosan, testamentin moitteen ja lakiosan täydennyksen määräajat ovat ehdottomia. Perunkirjoitukselle voi hakea lisäaikaa Verohallinnolta kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta. Kun tilanne on riitainen tai pesässä on paljon omaisuutta, kysy neuvoa lakimieheltä tai oikeusaputoimistosta ennen kuin määräaika kuluu.

Termin perintöoikeus määritelmä on sanastossa: perintöoikeus.