Siirry sisältöön

Tuhkan sirottelu luontoon

Tuhkan sirottelu luontoon on Suomessa sallittua alueen omistajan tai haltijan suostumuksella. Valtion mailla suostumuksen antaa Metsähallitus. Tuhka tulee sijoittaa vuoden kuluessa tuhkauksesta, ja sijoituspaikka ilmoitetaan krematoriolle kirjallisesti ennen tuhkan luovutusta.

· Päivitetty · 4 min lukuaika

Lainsäädännöllinen perusta

Tuhkan sirottelu luontoon perustuu hautaustoimilakiin (457/2003), jonka 19 § säätelee tuhkan hautaamista tai sijoittamista muulla tavoin. Lain mukaan tuhka on haudattava tai muulla tavoin sijoitettava pysyvästi yhteen paikkaan, ja sijoittamiseen on oltava alueen omistajan tai haltijan suostumus. Tuhkaa ei siis voi jakaa osiin eri paikkoihin. Lain 18 §:n mukaan tuhkan vastaanottajan on ennen tuhkan luovuttamista ilmoitettava kirjallisesti krematorion ylläpitäjälle, minne tuhka tullaan sijoittamaan, ja krematorio merkitsee tiedon rekisteriinsä (20 §).

Lain 19 § edellyttää lisäksi, että tuhka sijoitetaan vuoden kuluessa tuhkaamisesta. Jos omaiset eivät kehotuksesta huolimatta huolehdi tuhkasta, se sijoitetaan vainajan kuolinpesän kustannuksella sille hautausmaalle, johon vainajalla on oikeus tulla haudatuksi. Tuhkan sirottelu luontoon on siis tehtävä vuoden kuluessa tuhkauspäivästä.

Suomen lainsäädäntö on kansainvälisesti verrattain salliva tuhkan luontoon sijoittamisen suhteen. Monissa Euroopan maissa tuhkan sijoittaminen hautausmaan ulkopuolelle on kokonaan kiellettyä tai huomattavasti tiukemmin säänneltyä. Suomessa lainsäätäjä on katsonut, että yksilön toiveen kunnioittaminen ja luontoon sijoittaminen ovat perusteltuja, kunhan maanomistajan oikeudet turvataan.

Maanomistajan lupa ja Metsähallitus

Tuhkan sirottelu edellyttää aina alueen omistajan tai haltijan suostumusta. Käytännössä luvan hankkiminen riippuu siitä, kenen maalla sirottelu halutaan tehdä. Yksityismailla lupa pyydetään suoraan maanomistajalta. Kirjallinen lupa on vahvasti suositeltava, jotta myöhemmin ei synny epäselvyyksiä. Lupapyynnössä on hyvä kertoa, missä tarkalleen tuhka aiotaan sirotella ja milloin.

Valtion metsä- ja luontoalueilla suostumuksen antaa Metsähallitus. Metsähallituksen mukaan pyyntöihin sijoittaa tuhka sen hallinnassa oleville alueille suhtaudutaan lähtökohtaisesti myönteisesti. Suostumuksia annetaan pääsääntöisesti vain tuhkan sirotteluun, ei hautaamiseen; tuhkan sijoittaminen vesistöön biohajoavassa uurnassa on kuitenkin sallittu. Suostumukset annetaan kirjallisina, ja Metsähallituksen mukaan suostumus on maanomistajan suostumus eikä valituskelpoinen hallintopäätös. Suostumusta kannattaa pyytää hyvissä ajoin ennen suunniteltua sirotteluajankohtaa.

Kuntien omistamilla yleisillä alueilla, kuten puistoissa, lupa haetaan kunnan tekniseltä osastolta tai kiinteistöpalveluilta. Seurakunnan mailla luvan antaa seurakunta. On tärkeää selvittää maanomistajuus ennen luvan pyytämistä, sillä eri tahoilla on erilaisia käytäntöjä.

Tuhkan levittäminen vesistöön

Tuhkan levittäminen vesistöön on Suomessa sallittua. Hautaustoimilain suostumusvaatimus koskee myös vesialueita: järvien, jokien ja rannikon vesialueet ovat usein yksityisten tai osakaskuntien omistamia, jolloin tarvitaan vesialueen omistajan suostumus. Metsähallituksen päätöksen mukaan sen hallinnoimille merialueen yleisille vesialueille tuhkan sijoittaminen ei edellytä erillistä suostumusta, lukuun ottamatta yleisillä vesialueilla sijaitsevia luonnonsuojelualueita. Muutoin hautaustoimilain säännöksiä, kuten ilmoitusta krematoriolle, on noudatettava.

Tuhka on steriiliä materiaalia, joka koostuu pääasiassa kalsiumfosfaatista ja muista mineraaleista. Tuhkaa jää yhdestä vainajasta muutamia kiloja, mikä on vesistön mittakaavassa vähäinen määrä.

Vesistöön levitettäessä on kuitenkin syytä noudattaa muutamia käytännön sääntöjä. Tuhkaa ei pidä levittää uimarantojen, vedenottamoiden tai veneväylien välittömässä läheisyydessä. Levittäminen on hyvä tehdä rauhallisessa paikassa ja ajankohtana, jolloin alueella ei ole muita ihmisiä. Merelle levitettäessä on hyvä huomioida tuuliolosuhteet ja virtaukset.

Käytännön ohjeet luontosirotteluun

Tuhkan sirottelu luontoon on intiimi ja merkityksellinen hetki, jota kannattaa suunnitella huolellisesti. Paikan valinnassa on hyvä huomioida sekä vainajan toiveet että käytännön saavutettavuus. Monet valitsevat paikan, joka oli vainajalle tärkeä: kesämökin ranta, lempiretkireitin metsä tai maisema, jota vainaja arvosti.

Sirottelun voi tehdä uurnasta tai kuljetusastiasta suoraan. Jos tuhka levitetään maastoon, se sekoittuu luonnollisesti maaperään eikä jätä näkyvää jälkeä. Tuulisella säällä on hyvä huomioida tuulen suunta ja sirotella tuhka tuulen suuntaan, ei vastatuuleen. Tuhkan voi myös sekoittaa veteen tai kaataa suoraan vesistöön.

Biohajoava uurna on vaihtoehto, jossa uurna tuhkineen lasketaan veteen tai haudataan maahan. Biohajoava uurna hajoaa luonnollisesti muutamassa viikossa tai kuukaudessa materiaalista riippuen. Tämä vaihtoehto sopii erityisesti vesistöön sijoitettaessa, koska uurna uppoaa hallitusti.

Sirottelutilaisuuteen voi kutsua läheiset, ja tilaisuuden voi muotoilla omien toiveiden mukaan. Seremonia voi sisältää puheen, runon, musiikin tai hiljaisuuden. Uskonnollinen tai hengellinen elementti on valinnainen. Monet perheet kokevat luontosirottelun erityisen koskettavaksi ja luontevaksi tavaksi jättää hyvästit.

Muistopaikan merkitseminen

Kun tuhka on siroteltu luontoon, fyysistä hautapaikkaa ei jää. Hautausmaan ulkopuolinen sijoittaminen koskee Metsähallituksen ohjeen mukaan vain sellaisia tapoja, joissa paikkaa ei voi jälkikäteen havaita haudaksi: jos paikalle pystytetään hautamuistomerkki tai sinne jää muu näkyvä merkki haudasta, tuhkaa varten on perustettava yksityinen hauta. Metsähallituksen alueille ei saa pystyttää muistomerkkejä tai rakennelmia.

Muistopaikan voi silti tallentaa huomaamattomasti. Monet merkitsevät sirottelupaikan GPS-koordinaateilla tai valokuvaavat paikan, jotta se on helppo löytää myöhemmin. Digitaaliset muistopalvelut tarjoavat myös mahdollisuuden tallentaa muistopaikan tiedot verkkopalveluun.

Muistolehdot ovat vaihtoehto niille, jotka haluavat luonnonläheisen muistopaikan mutta myös nimetyn muistomerkin. Muistolehdoissa tuhka sijoitetaan yhteiseen luontoalueeseen, ja vainajan nimi voidaan kirjata yhteiseen muistotauluun. Tämä yhdistää luontoon sijoittamisen ja pysyvän muistopaikan edut.

Lue myös

Keskustele tekoälyn kanssa:ChatGPTClaudePerplexity
Aiheen pääsivu
Krematorio →
Tuhkaus ja tuhkan sijoitus

Usein kysyttyä

Tarvitaanko tuhkan sirotteluun luontoon lupa?

Kyllä. Hautaustoimilain (457/2003) 19 §:n mukaan tuhkan sijoittamiseen on oltava alueen omistajan tai haltijan suostumus. Valtion mailla suostumuksen antaa Metsähallitus. Yksityismailla lupa pyydetään suoraan maanomistajalta. Kirjallinen lupa on suositeltava, vaikka laki ei ehdottomasti vaadi kirjallista muotoa. Lisäksi tuhkan vastaanottajan on 18 §:n mukaan ilmoitettava krematoriolle kirjallisesti ennen tuhkan luovutusta, minne tuhka sijoitetaan.

Saako tuhkaa levittää vesistöön tai mereen?

Kyllä, tuhkan levittäminen vesistöön tai mereen on Suomessa sallittua. Myös vesialueella tarvitaan alueen omistajan tai haltijan suostumus: järvien ja rannikon vesialueet ovat usein yksityisiä tai osakaskuntien omistamia. Metsähallituksen mukaan sen hallinnoimille merialueen yleisille vesialueille tuhkan sijoittaminen ei vaadi erillistä suostumusta, lukuun ottamatta niillä sijaitsevia luonnonsuojelualueita. Levittämistä uimarantojen tai vedenottamoiden läheisyydessä kannattaa välttää.

Kuinka kauan tuhkan sirotteluun on aikaa?

Hautaustoimilain 19 §:n mukaan tuhka on vuoden kuluessa tuhkaamisesta haudattava tai muulla tavoin sijoitettava pysyvästi yhteen paikkaan. Jos omaiset eivät kehotuksesta huolimatta huolehdi tuhkasta, se sijoitetaan vainajan kuolinpesän kustannuksella sille hautausmaalle, johon vainajalla on oikeus tulla haudatuksi. Vuoden määräaika alkaa tuhkauspäivästä.

Voiko tuhkaa sirotella kansallispuistossa?

Tuhkan sirottelu kansallispuistossa edellyttää Metsähallituksen suostumusta, koska kansallispuistot ovat valtion mailla. Metsähallituksen mukaan pyyntöihin suhtaudutaan lähtökohtaisesti myönteisesti, ja suostumuksia annetaan pääsääntöisesti tuhkan sirotteluun, ei hautaamiseen. Suostumus annetaan kirjallisena, ja se on pyydettävä etukäteen.

Lue myös

Katso myös muista aiheista

Lähteet

  1. Hautaustoimilaki 457/2003
  2. Hautaustoimilaki 457/2003 § 18–20
  3. Metsähallitus – Vainajan tuhkan sirottelu Metsähallituksen alueille
  4. Suomen evankelis-luterilainen kirkko – Hautajaiset ja suru

Paikkakuntaoppaat