Vakuutukset perunkirjoituksessa

Vakuutusten selvittäminen

Perunkirjoitusta varten on selvitettävä kaikki vainajan vakuutukset: henkivakuutukset, säästövakuutukset, sijoitusvakuutukset, tapaturmavakuutukset ja vahinkovakuutukset. Vakuutuskirjat löytyvät usein vainajan asiakirjoista, ja vakuutusmaksut näkyvät tiliotteissa. FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonnan henkilövakuutusten tietopalvelusta voi selvittää vainajan henkivakuutukset. Työnantajalta kysytään ryhmähenkivakuutuksesta ja muista työsuhteeseen liittyvistä vakuutuksista.

Kaikista vakuutusyhtiöistä pyydetään saldotodistukset, jotka osoittavat vakuutusten arvon ja mahdolliset korvaukset kuolinpäivänä. Saldotodistus on maksuton, ja sen saa yleensä 1–2 viikossa. Todistuksesta ilmenee vakuutuksen tyyppi, edunsaajamääräys, kuolemantapauskorvauksen määrä sekä mahdollinen säästöarvo.

Vakuutusten selvittämisessä on tärkeää olla huolellinen, sillä vainajalla saattaa olla vakuutuksia useassa eri yhtiössä. Erityisesti kannattaa tarkistaa seuraavat lähteet:

• Vainajan asiakirjat ja vakuutuskirjat
• Tiliotteet vakuutusmaksuista (kuukausittaiset tai vuosittaiset)
• FINE:n henkilövakuutusten tietopalvelu (kuolinpesän osakkaan pyyntö)
• Työnantaja: ryhmähenkivakuutus ja tapaturmavakuutus
• Ammattiliitto: liiton ryhmähenkivakuutus
• Pankki: pankin välittämät säästö- ja sijoitusvakuutukset

Henkivakuutus ja kuolemanvaravakuutus

Henkivakuutus maksaa kuolemantapauskorvauksen nimetyille edunsaajille tai kuolinpesälle. Edunsaajamääräys ratkaisee, kenelle korvaus maksetaan ja miten se kirjataan perukirjaan.

Edunsaajamääräyksen vaikutus perukirjaan:

• Nimetty edunsaaja (esim. "puoliso Maija Meikäläinen"): Korvaus ei ole kuolinpesän varoja, vaan edunsaajan henkilökohtaista omaisuutta. Korvaus ilmoitetaan perukirjassa omana kohtanaan otsikolla "Edunsaajille maksetut vakuutuskorvaukset".
• "Omaiset" edunsaajana: Korvaus jaetaan vakuutussopimuslain 6 luvun 2 §:n mukaisessa järjestyksessä — ensin puoliso ja lapset, toissijaisesti vainajan vanhemmat. Korvaus ei kuulu pesän varoihin.
• "Kuolinpesä" edunsaajana: Korvaus on pesän varoja ja merkitään pesän varoihin täysimääräisesti.
• Ei edunsaajamääräystä: Korvaus maksetaan kuolinpesälle ja on pesän varoja.

Ryhmähenkivakuutus on työnantajan tai ammattiliiton järjestämä vakuutus, joka korvaa kuolemantapauksen lähiomaisille. Ryhmähenkivakuutuksen korvausmäärä on kiinteä, ja se maksetaan suoraan lähiomaisille. Vuonna 2026 työntekijäin ryhmähenkivakuutuksen korvausmäärä on noin 16 000–23 000 euroa riippuen vainajan iästä ja lasten lukumäärästä. Lähiomaiselle maksettu korvaus on kokonaan perintöveronalaista, sillä aiempi 35 000 euron verovapaus poistui 1.1.2018.

Tapaturmavakuutus ja ryhmähenkivakuutus

Tapaturmavakuutus korvaa kuoleman, jos se on johtunut tapaturmasta. Kuolemantapauskorvaus maksetaan edunsaajamääräyksen mukaisesti, ja korvaus ilmoitetaan perukirjassa samalla periaatteella kuin henkivakuutuskorvaus. Lakisääteinen tapaturmavakuutus (työtapaturma- ja ammattitautivakuutus) korvaa myös perhe-eläkettä, joka ei kuitenkaan ole perunkirjoituksessa ilmoitettava varallisuuserä.

Tapaturmavakuutuksen kuolemantapauskorvaus on erillinen muista vakuutuksista — vainajalla voi siis olla sekä henkivakuutus että tapaturmavakuutus, jotka molemmat tuottavat korvauksen. Kumpikin korvaus on lähiomaiselle kokonaan perintöveronalaista, sillä aiempi 35 000 euron verovapaus poistui 1.1.2018.

Työnantajan ottama ryhmätapaturmavakuutus on syytä selvittää erikseen, sillä se voi sisältää kuolemantapauskorvauksen, joka ei välttämättä näy vainajan omissa vakuutusasiakirjoissa.

Säästöhenkivakuutus perukirjassa

Säästöhenkivakuutus on vakuutustuote, joka yhdistää henkivakuutuksen ja säästämisen. Vakuutuksen arvo koostuu maksetuista vakuutusmaksuista (pääoma) ja kertyneestä tuotosta. Perukirjassa säästöhenkivakuutus arvostetaan kuolinpäivän takaisinostoarvon mukaan.

Arvostaminen perukirjassa:

Säästöhenkivakuutuksen arvo perukirjassa on vakuutusyhtiön ilmoittama takaisinostoarvo kuolinpäivänä. Takaisinostoarvo tarkoittaa sitä rahamäärää, jonka vakuutuksenottaja olisi saanut, jos vakuutus olisi purettu kuolinpäivänä. Arvo selviää vakuutusyhtiön saldotodistuksesta.

Takaisinostoarvo voi poiketa merkittävästi maksettujen vakuutusmaksujen yhteismäärästä, sillä se sisältää kertyneen tuoton tai mahdolliset tappiot. Esimerkiksi jos vainaja on maksanut säästöhenkivakuutukseen yhteensä 30 000 euroa ja sijoitusten arvo on kuolinpäivänä 42 000 euroa, perukirjaan merkitään 42 000 euroa.

Pääoma- ja tuotto-osuuden erottelu:

Vakuutusyhtiö erittelee saldotodistuksessa vakuutuksen pääoman ja tuotto-osuuden. Tämä erottelu on tärkeä verotuksen kannalta: tuotto-osuudesta peritään pääomatulovero (30 % tai 34 % yli 30 000 euron tuotoista), ja jäljelle jäävä osuus on perintöveron alainen.

Edunsaajamääräys säästöhenkivakuutuksessa:

Jos säästöhenkivakuutuksessa on edunsaajamääräys, vakuutusyhtiö maksaa korvauksen suoraan edunsaajalle. Korvaus ei kuulu kuolinpesän varoihin, mutta se ilmoitetaan perukirjassa. Jos edunsaajamääräystä ei ole, vakuutuksen arvo kuuluu kuolinpesään ja merkitään pesän varoihin.

Sijoitusvakuutukset ja kapitalisaatiosopimukset

Sijoitusvakuutus on säästöhenkivakuutuksen kaltainen tuote, jossa vakuutusmaksut sijoitetaan rahasto-osuuksiin tai muihin sijoituskohteisiin. Sijoitusvakuutus arvostetaan perukirjassa samoin kuin säästöhenkivakuutus — kuolinpäivän takaisinostoarvon mukaan.

Kapitalisaatiosopimus on sijoitustuote, joka muistuttaa sijoitusvakuutusta mutta ei sisällä henkivakuutusturvaa. Se arvostetaan perukirjassa kuolinpäivän mukaan. Koska kapitalisaatiosopimus ei ole henkivakuutus, sitä ei käsitellä henkivakuutuskorvauksena. Kapitalisaatiosopimuksen arvo kuuluu aina kuolinpesän varoihin, eikä siihen voi liittää edunsaajamääräystä.

Sijoitusvakuutuksen ja kapitalisaatiosopimuksen tuotto-osuuden verotus noudattaa samaa periaatetta kuin säästöhenkivakuutuksessa: tuotto-osuus on pääomatuloa ja pääoma perintöveron alaista.

Vakuutuskorvausten verotus

Vakuutuskorvausten verotus perunkirjoituksessa riippuu vakuutuksen tyypistä, edunsaajasta ja saajan sukulaisuussuhteesta vainajaan.

Henkivakuutuskorvauksen verotus:

Lähiomaiselle maksettu henkivakuutuskorvaus on kokonaan perintöveronalaista. Aiemmin perintö- ja lahjaverolain 7a §:n mukaan korvauksesta oli verovapaata 35 000 euroa per edunsaaja ja puolisolla puolet korvauksesta, mutta tämä verovapaus poistui 1.1.2018.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos puolisolle maksetaan 60 000 euron henkivakuutuskorvaus, koko 60 000 euroa on perintöveron alaista.

Lähiomaisiksi katsotaan puoliso, lapset ja heidän jälkeläisensä, vainajan vanhemmat sekä muut perilliset. Jos edunsaaja on muu kuin lähiomainen, esimerkiksi vainajan ystävä, korvaus verotetaan pääomatulona.

Säästö- ja sijoitusvakuutusten verotus:

Säästövakuutuksen ja sijoitusvakuutuksen tuotto-osuudesta maksetaan pääomatulovero ennen perintöveron laskemista. Vakuutusyhtiö pidättää pääomatuloveron ja tilittää edunsaajalle tai kuolinpesälle nettomäärän. Pääomaosuus on perintöveron alainen.

Esimerkki: Säästövakuutuksen takaisinostoarvo kuolinpäivänä on 50 000 euroa, josta pääomaa 35 000 euroa ja tuottoa 15 000 euroa. Tuotosta peritään 30 % pääomatulovero eli 4 500 euroa. Perintöveron alaiseksi jää 50 000 - 4 500 = 45 500 euroa.

Kuolinpesälle maksetut korvaukset:

Kuolinpesälle maksettu henkivakuutuskorvaus lisätään pesän varoihin kokonaisuudessaan ja verotetaan osana perintöä. Toisin kuin nimetylle edunsaajalle maksettu korvaus, se on myös pesän velkojien ulottuvilla.

Vahinkovakuutukset ja kotivakuutus

Vahinkovakuutukset, kuten kotivakuutus, ajoneuvovakuutus ja matkavakuutus, eivät yleensä tuota perunkirjoituksessa ilmoitettavaa varallisuutta. Ne on kuitenkin syytä pitää voimassa pesän selvityksen ajan omaisuuden suojaamiseksi.

Kotivakuutus kannattaa säilyttää voimassa, kunnes kiinteistö tai asunto on myyty tai siirretty perillisille. Vakuutusmaksut ovat pesän menoja ja vähennetään perukirjassa pesän veloista. Jos vainajan asunto on tyhjillään, vakuutusyhtiölle on ilmoitettava asunnon asumattomudesta, sillä vakuutusehdot saattavat edellyttää säännöllistä valvontaa.

Ajoneuvovakuutus pidetään voimassa, kunnes auto on myyty tai siirretty. Liikennevakuutus on lakisääteinen, ja se on pidettävä voimassa niin kauan kuin ajoneuvo on rekisterissä.

Jos vainajalle kuului vahinkovakuutuskorvaus esimerkiksi tapaturmasta tai vahingosta, joka oli sattunut ennen kuolemaa, korvaus ilmoitetaan pesän varoina. Myös keskeneräiset korvaushakemukset on syytä mainita perukirjassa.

Käytännön esimerkit vakuutusten kirjaamisesta

Alla on esimerkkejä siitä, miten eri vakuutustyypit kirjataan perukirjaan käytännössä.

Esimerkki 1: Henkivakuutus nimetylle edunsaajalle

Vainajalla on henkivakuutus, jonka kuolemantapauskorvaus on 80 000 euroa. Edunsaajana on puoliso. Korvaus ei kuulu pesän varoihin, mutta se ilmoitetaan perukirjassa kohdassa "Edunsaajille maksetut vakuutuskorvaukset": Henkivakuutus, Vakuutusyhtiö X, korvaus 80 000 euroa, edunsaaja puoliso.

Esimerkki 2: Henkivakuutus kuolinpesälle

Vainajalla on henkivakuutus, jonka edunsaajana on kuolinpesä. Korvaus 50 000 euroa merkitään pesän varoihin kohtaan "Vakuutuskorvaukset" ja verotetaan osana perintöä.

Esimerkki 3: Säästöhenkivakuutus edunsaajalle

Vainajan säästöhenkivakuutuksen takaisinostoarvo kuolinpäivänä on 65 000 euroa, josta pääomaa 45 000 euroa ja tuottoa 20 000 euroa. Edunsaajana on lapsi. Perukirjaan kirjataan: Säästöhenkivakuutus, Vakuutusyhtiö Y, takaisinostoarvo 65 000 euroa (pääoma 45 000 euroa, tuotto 20 000 euroa), edunsaaja lapsi. Tuotosta peritään pääomatulovero, ja pääoma on perintöveron alaista.

Esimerkki 4: Useita vakuutuksia samalla vainajalla

Vainajalla on työnantajan ryhmähenkivakuutus (korvaus 19 000 euroa puolisolle), oma henkivakuutus (korvaus 100 000 euroa puolisolle) ja säästövakuutus (arvo 30 000 euroa kuolinpesälle). Kukin vakuutus ilmoitetaan perukirjassa erikseen. Puoliso saa yhteensä 119 000 euroa henkivakuutuskorvauksia, jotka ovat kokonaan perintöveron alaisia.

Yleisimmät virheet vakuutusten käsittelyssä

Perunkirjoituksessa vakuutusten osalta tehdään usein virheitä, jotka voivat johtaa veroseuraamuksiin tai korvauksien menettämiseen.

Vakuutusten jääminen selvittämättä. Vainajalla saattaa olla vakuutuksia, joista omaiset eivät tiedä. Erityisesti työnantajan ryhmähenkivakuutus ja ammattiliiton vakuutukset jäävät helposti huomaamatta. FINE:n tietopalvelun käyttö on suositeltavaa.

Edunsaajamääräyksen merkityksen ymmärtämättömyys. Jos edunsaajamääräys on "kuolinpesä" tai sitä ei ole lainkaan, korvaus kuuluu pesän varoihin ja on pesän velkojien ulottuvilla. Nimetylle edunsaajalle maksettu korvaus taas ei kuulu pesän varoihin. Verotuksessa lähiomaiselle maksettu korvaus on kummassakin tapauksessa kokonaan perintöveronalaista.

Säästövakuutuksen arvostaminen väärin. Säästöhenkivakuutus tulee arvostaa kuolinpäivän takaisinostoarvon mukaan, ei maksettujen vakuutusmaksujen perusteella. Maksettujen maksujen yhteismäärä voi olla huomattavasti pienempi tai suurempi kuin takaisinostoarvo.

Tuotto-osuuden ja pääoman sekoittaminen. Säästö- ja sijoitusvakuutuksissa tuotto-osuus verotetaan pääomatulona ja pääoma perintöverona. Jos näitä ei erotella oikein, verotus menee väärin. Vakuutusyhtiön saldotodistuksesta selviää erittely.

Vanhentunut edunsaajamääräys. Edunsaajamääräys on voitu tehdä vuosikymmeniä sitten, ja se voi osoittaa esimerkiksi entiselle puolisolle. Edunsaajamääräys ei raukea avioeron myötä, joten korvaus maksetaan edelleen merkitylle edunsaajalle.

Vakuutuskorvaushakemuksen laiminlyönti. Henkivakuutuskorvaus on erikseen haettava vakuutusyhtiöstä. Korvaus ei maksu automaattisesti. Hakemuksen voi tehdä edunsaaja tai kuolinpesän osakas, ja se on syytä tehdä viipymättä.