Helpottaako ennakoiva suru kuolemanjälkeistä surua?

Ei välttämättä. Vaikka ennakoiva suru antaa mahdollisuuden valmistautua ja hyvästellä, se ei poista kuolemanjälkeistä surua. Monet kokevat kuoleman silti järkytyksenä, vaikka se oli odotettu. Toisaalta ennakoiva suru voi auttaa ratkaisemaan keskeneräisiä asioita ja sanomaan tärkeät sanat ajoissa.

Miten ennakoiva suru eroaa normaalista surusta?

Ennakoivassa surussa surija suree menetysten ketjua – jokainen sairauden etenemisen vaihe tuo uuden menetyksen. Kuolemanjälkeinen suru keskittyy yhteen suureen menetykseen. Ennakoivassa surussa toivo ja suru vuorottelevat päivittäin. Lisäksi ennakoivassa surussa omaisella on mahdollisuus vielä olla läheisen kanssa.

Miten tukea itseä ennakoivan surun aikana?

Salli itsellesi kaikki tunteet – suru, viha, helpotus, syyllisyys ovat kaikki normaaleja. Pidä itsestäsi huolta: nuku riittävästi, syö säännöllisesti, liiku ulkona. Puhu jollekulle – ystävälle, ammattilaiselle tai vertaistukiryhmälle. Älä yritä olla vahva kaiken aikaa. Anna itsellesi taukoja hoitovastuusta.

Ennakoiva suru – kun surraan jo ennen kuolemaa

Q: Mitä ennakoiva suru tarkoittaa?

Ennakoiva suru (anticipatory grief) tarkoittaa surua, joka alkaa jo ennen läheisen kuolemaa, tyypillisesti kun parantumaton sairaus on diagnosoitu. Surija suree tulevia menetyksiä: yhteistä tulevaisuutta, jota ei tule, arkisia hetkiä, jotka katoavat, ja läheisen vähittäistä heikkenemistä. Se on normaali ja yleinen reaktio, ei merkki heikkoudesta tai luovuttamisesta.

Q: Onko ennakoiva suru normaalia?

Kyllä, täysin normaalia. Tutkimusten mukaan ennakoivaa surua kokee valtaosa terminaalisesti sairaan henkilön läheisistä. Se on luonnollinen psykologinen reaktio uhkaavaan menetykseen. Ennakoiva suru ei tarkoita, että toivot läheisen kuolemaa tai olet luovuttanut – se tarkoittaa, että käsittelet vaikeaa todellisuutta.

Mitä ennakoiva suru tarkoittaa

Ennakoiva suru on surua, joka alkaa jo ennen varsinaista menetystä. Se ilmenee tyypillisesti, kun läheinen sairastaa parantumattomasti ja kuolema on odotettavissa – viikkojen, kuukausien tai jopa vuosien päästä.

Ennakoivan surun luonne

Ennakoivassa surussa surija ei surre vain tulevaa kuolemaa, vaan menetysten ketjua:

Terveyden menetys – läheinen ei ole enää sama ihminen kuin ennen sairautta
Roolien menetys – puoliso muuttuu hoitajaksi, vanhempi-lapsisuhde kääntyy
Yhteisen tulevaisuuden menetys – suunnitelmat, matkat ja yhteiset kokemukset katoavat
Arjen menetys – tutut rutiinit ja yhteiset hetket muuttuvat
Identiteetin menetys – kuka minä olen, kun läheinen on poissa

Milloin ennakoiva suru alkaa

Ennakoiva suru voi alkaa:

Diagnoosin saamishetkellä
Kun hoitomahdollisuudet loppuvat
Kun sairaus etenee selvästi
Kun saattohoitopäätös tehdään
Kun arkiset toiminnot eivät enää onnistu

Kenelle ennakoiva suru on tyypillistä

Terminaalisesti sairaan puoliso
Parantumattomasti sairaan lapsen vanhemmat
Dementoituvan vanhemman aikuiset lapset
ALS- tai MS-potilaan läheiset
Pitkäaikaissairaan hoitajat

Miten ennakoiva suru ilmenee

Ennakoiva suru ilmenee monin tavoin – fyysisesti, emotionaalisesti ja sosiaalisesti.

Emotionaaliset oireet

Suru ja itku – erityisesti sairauden edetessä
Viha – kohtaloa, sairautta, terveydenhuoltoa tai Jumalaa kohtaan
Syyllisyys – "miksi minä olen terve", "teen liian vähän"
Helpotuksen toive – ja siitä seuraava syyllisyys
Ahdistus – kuoleman hetkestä, tulevasta yksinäisyydestä
Toivon ja epätoivon vuorottelu – hyvinä päivinä uskoo paranemiseen

Fyysiset oireet

Unihäiriöt – unettomuus tai liikaunisuus
Ruokahalun muutokset
Väsymys ja uupumus
Päänsärky ja lihaskivut
Vastustuskyvyn heikkeneminen
Painon muutokset

Sosiaaliset vaikutukset

Eristäytyminen ystävistä ja harrastuksista
Vaikeus keskustella muiden kanssa normaalisti
Tunne, ettei kukaan ymmärrä
Hoitovastuun aiheuttama sosiaalinen rajoittuneisuus
Parisuhteen muuttuminen hoitosuhteeksi

Kognitiiviset vaikutukset

Keskittymisvaikeudet
Muistiongelmat
Päätöksenteon vaikeus
Jatkuva huoli ja ylivireystila
Tulevaisuuden suunnittelun mahdottomuus

Ennakoiva suru ja kuoleva läheinen

Ennakoiva suru asettaa omaisen ristiriitaiseen tilanteeseen: on suruttava menetystä ja samalla oltava läsnä kuolevalle.

Läsnäolo sairauden aikana

Ole läsnä – vaikka se on raskasta, läsnäolosi on tärkeää
Puhu normaalisti – kuoleva ei halua olla pelkkä potilas
Kerro tunteistasi – rehellisyys syventää suhdetta
Kuuntele – kuoleva käsittelee omaa ennakoivaa suruaan

Tärkeät keskustelut

Ennakoiva suru antaa ainutlaatuisen mahdollisuuden:

Sanoa mitä merkitsee toiselle
Pyytää ja antaa anteeksi
Muistella yhteisiä kokemuksia
Keskustella käytännön asioista (testamentti, hautaus, toiveet)
Hyvästellä – ei kerralla, vaan vähitellen

Sairastavan oma ennakoiva suru

Kuoleva ihminen kokee oman ennakoivan surunsa:

Luopuminen omasta elämästä, suunnitelmista ja unelmista
Suru läheisten puolesta – "miten he pärjäävät"
Fyysisten kykyjen menettäminen
Itsenäisyyden menettäminen
Kuoleman pelon käsittely

Ero kuolemanjälkeiseen suruun

Ennakoiva suru ja kuolemanjälkeinen suru ovat erillisiä prosesseja, vaikka ne liittyvät toisiinsa.

Ennakoivan surun erityispiirteet

Prosessin jatkuvuus – suru ei pääty vaan muuttuu sairauden edetessä
Toivon läsnäolo – välillä uskoo ihmeeseen tai paranemiseen
Kaksoistaakka – surija on samalla hoitaja
Ajan kanssa kilpailu – kiire sanoa ja tehdä asioita ennen kuin on liian myöhäistä
Ambivalenssi – toivoo kuolemaa kärsimyksen loppumiseksi ja samalla pelkää sitä