Surusta toipuminen – milloin hakea apua
· 1 min lukuaika
Toipumisen merkit
Surusta toipuminen on vähittäinen prosessi, jossa akuutti tuska lievene ajan myötä. Toipumisen merkkejä ovat arjen sujuminen paremmin, kyky nauttia asioista hetkittäin, paluu sosiaalisiin suhteisiin ja kiinnostuksen herääminen tulevaisuutta kohtaan. Toipuminen ei tarkoita unohtamista -- menetys jää osaksi elämäntarinaa. Suru voi palata aaltoina merkkipäivinä tai odottamattomissa hetkissä, mutta aallot harvenevat ja lyhenevät ajan kuluessa.
Komplisoitunut suru
Komplisoitunut eli pitkittynyt suru koskee noin 7--10 prosenttia surevista. Siihen liittyy jatkuva, lamaannuttava kaipuu, kyvyttömyys hyväksyä menetystä ja merkittävä toimintakyvyn heikkeneminen. ICD-11-tautiluokitus tunnistaa pitkittyneen suruhäiriön omaksi diagnoosiksi. Riskitekijöitä ovat äkillinen tai väkivaltainen menetys, heikko tukiverkosto, aiemmat mielenterveysongelmat ja erityisen läheinen suhde vainajaan. Komplisoitunut suru vaatii ammatillista hoitoa.
Milloin hakea ammattiapua
Ammattiapua kannattaa hakea, jos suru lamaannuttaa arjen kuukausia menetyksen jälkeen eikä lievene lainkaan. Hälyttäviä merkkejä ovat itsetuhoiset ajatukset, päihteiden lisääntynyt käyttö, merkittävät unihäiriöt, jatkuva ahdistus tai täydellinen vetäytyminen sosiaalisista suhteista. Mielenterveyslaki 1116/1990 turvaa oikeuden mielenterveyspalveluihin. Avun hakeminen ei tarkoita heikkoutta vaan vastuullista huolenpitoa omasta terveydestä.
Tukimuodot ja hoitovaihtoehdot
Suruun on tarjolla monia tukimuotoja. Terveyskeskuksen kautta pääsee psykologille tai psykiatrille. Työterveys voi tarjota lyhytpsykoterapiaa. Kriisipuhelin päivystää ympäri vuorokauden. Sururyhmät tarjoavat vertaistukea muilta saman kokeneita. Seurakunnat tarjoavat sielunhoitoa. Psykoterapiassa käytetään suruhoidossa usein kognitiivista käyttäytymisterapiaa tai komplisoituneen surun terapiaa. Yksityiset terapeutit ja Kelan korvaama psykoterapia ovat myös vaihtoehtoja.
Itsestä huolehtiminen
Toipumisen perustana on arjen perustarpeista huolehtiminen. Riittävä uni, säännöllinen ravinto ja liikunta tukevat sekä fyysistä että psyykkistä toipumista. Stressiä vähentävät rentoutustekniikat, kuten hengitysharjoitukset ja mindfulness. Luonnossa liikkuminen on tutkitusti tehokasta mielenterveyden tukemisessa. Sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen, vaikka se tuntuisi raskaalta, ehkäisee eristäytymistä. Päiväkirjan kirjoittaminen tai luova ilmaisu voivat auttaa tunteiden käsittelyssä. Anna itsellesi armoa -- toipuminen vie aikaa.
Usein kysyttyä
Mikä on komplisoitunut suru?
Komplisoitunut suru (pitkittynyt suruhäiriö) tarkoittaa tilannetta, jossa suru ei lievene kuukausien kuluessa vaan säilyy yhtä voimakkaana tai voimistuu. Siihen liittyy jatkuva vainajan kaipuu, kyvyttömyys hyväksyä menetystä, merkittävä arjen lamaantuminen ja vetäytyminen sosiaalisista suhteista. ICD-11-tautiluokitus tunnistaa pitkittyneen suruhäiriön omaksi diagnoosiksi. Komplisoitunut suru koskee arviolta 7--10 prosenttia surevista ja vaatii ammatillista hoitoa.
Kuinka pitkään surun pitäisi kestää?
Surulle ei ole oikeaa kestoa. Akuutti surujakso kestää tyypillisesti kuukausista vuoteen, mutta ikävä voi jatkua vuosia. Olennaista ei ole surun kesto vaan sen vaikutus elämänlaatuun. Jos arki sujuu vähitellen paremmin, ihmissuhteet toimivat ja löytyy hetkiä ilman aktiivista surua, toipuminen etenee. Jos surun voimakkuus ei lainkaan hellitä vuoden jälkeen, ammattiarvio on suositeltava.
Voiko surusta toipua ilman ammattiapua?
Kyllä, suurin osa ihmisistä toipuu surusta läheisten tuen ja ajan avulla ilman ammatillista apua. Ihmisellä on luontainen kyky käsitellä menetystä. Kuitenkin ammattiapua kannattaa hakea, jos suru lamaannuttaa arjen pitkäksi aikaa, mieleen tulee itsetuhoisia ajatuksia, päihteiden käyttö lisääntyy tai aiemmat mielenterveysongelmat pahentuvat. Avun hakeminen on viisautta, ei heikkoutta, ja se voi nopeuttaa toipumista merkittävästi.
Miten terapia auttaa surussa?
Terapia tarjoaa turvallisen tilan käsitellä surun eri puolia: tunteita, ajatuksia, muistoja ja käytännön haasteita. Suruhoidossa käytetään usein kognitiivista käyttäytymisterapiaa, narratiivista terapiaa tai erityistä komplisoituneen surun terapiaa. Terapeutti auttaa tunnistamaan juuttumiskohdat suruprosessissa ja löytämään uusia tapoja käsitellä menetystä. Lyhytkestoinenkin terapia voi tuottaa merkittävää helpotusta ja antaa työkaluja arjessa selviytymiseen.
Mistä tiedän, että olen toipumassa surusta?
Toipumisen merkkejä ovat muun muassa arjen sujuminen paremmin, kyvykkyyden palautuminen töissä ja ihmissuhteissa, kyky muistella vainajaa ilman lamaannuttavaa tuskaa sekä kiinnostuksen herääminen elämän asioihin uudelleen. Toipuminen ei tarkoita unohtamista tai surun loppumista kokonaan. Suru voi ajoittain palata aaltoina, mutta aallot harvenevat ja lyhenevät. Toipuminen on prosessi, jossa menetys löytää paikkansa elämäntarinassa.
Lue myös
Surun vaiheet ja suruprosessin kulku: shokki, kaipaus, masennus ja hyväksyminen. Ymmärrä surun yksilöllisyys ja löydä tukea.
Kattava opas surutukipalveluista Suomessa: kriisipuhelin, vertaistukiryhmät, seurakuntien ja järjestöjen tuki surevalle.
Sururyhmät ja vertaistuki Suomessa: miten ryhmä toimii, kenelle se sopii ja mistä löytää itselle sopiva sururyhmä.