Suru itsemurhan jälkeen
· 2 min lukuaika
Itsemurhasuru on erityistä surua
Itsemurhan jälkeinen suru eroaa muista surumuodoista monin tavoin. Menetykseen liittyy usein voimakkaita kysymyksiä siitä, miksi näin tapahtui ja olisiko jotain voitu tehdä toisin. Läheinen voi kokea shokkin lisäksi syyllisyyttä, häpeää, vihaa ja hämmenystä -- tunteita, jotka tekevät surusta erityisen raskaan. Suomessa noin 700 ihmistä kuolee vuosittain itsemurhaan, ja jokainen menetys koskettaa laajaa joukkoa läheisiä. Itsemurhasuru on yleisempää kuin usein ajatellaan, eikä siitä tarvitse selvitä yksin.
Syyllisyys ja häpeä
Syyllisyys on yksi itsemurhasurun keskeisimmistä tunteista. Läheinen miettää toistuvasti, olisiko voinut huomata merkit ajoissa tai estää tapahtuneen. On tärkeää ymmärtää, ettei kukaan voi yksin kantaa vastuuta toisen ihmisen valinnoista. Häpeä voi saada läheisen vaikenemaan menetyksestä, mikä eristää ja hidastaa toipumista. Itsemurha on yhä tabu monessa yhteisössä, mutta avoimuus ja asiasta puhuminen vähentävät häpeän taakkaa ja auttavat normalisoimaan surun.
Miten puhua itsemurhasta
Itsemurhasta puhuminen on tärkeää sekä surevan itsensä kannalta että laajemmin stigman vähentämiseksi. Käytä selkeitä, kunnioittavia ilmauksia kuten "kuoli itsemurhaan" kiertoilmausten sijaan. Älä tuomitse vainajaa äläkä etsi syyllistä. Lapsille asia kerrotaan ikätasoisesti ja rehellisesti. Ympäristöltä saatu ymmärrys ja kyky kuunnella ilman tuomitsemista ovat surevan arvokkaimpia tukimuotoja.
Tukimuodot läheisille
Itsemurhamenetyksen jälkeen tukea on saatavilla monelta taholta. Surunauha ry tarjoaa vertaistukiryhmiä ja tietoa nimenomaan itsemurhan kautta läheisensä menettäneille. Kriisipuhelin päivystää ympäri vuorokauden. MIELI ry:n kriisikeskukset tarjoavat lyhytkestoista kriisiterapiaa. Seurakunnat tarjoavat sielunhoitoa ja diakoniatyötä. Mielenterveyslaki 1116/1990 turvaa oikeuden mielenterveyspalveluihin, ja terveyskeskuksen kautta pääsee psykologin tai psykiatrin vastaanotolle.
Toipuminen ja arjen jatkuminen
Toipuminen itsemurhasurusta on pitkä prosessi, joka etenee omaan tahtiinsa. Arjen rutiineista kiinni pitäminen -- uni, ravinto ja liikunta -- luo perustan toipumiselle. Muistaminen on osa toipumista: vainajaa saa muistella rakkaudella ilman, että hyväksyy kuolintapaa. Ajan myötä akuutein tuska lievenee ja tilalle tulee lempeämpää ikävää. Ammatillinen apu on suositeltavaa erityisesti, jos suru lamaannuttaa arjen pitkäksi aikaa tai mieleen tulee itsetuhoisia ajatuksia. Apua kannattaa hakea rohkeasti -- se on vahvuuden merkki.
Usein kysyttyä
Onko normaalia tuntea vihaa itsemurhan tehnyttä läheistä kohtaan?
Kyllä, viha on täysin luonnollinen osa itsemurhasurua. Läheinen voi kokea vihaa siitä, että vainaja valitsi kuoleman ja jätti muut selviytymään yksin. Viha voi kohdistua myös hoitojärjestelmään, olosuhteisiin tai itseen. Tärkeää on tunnistaa, että viha ei sulje pois rakkautta tai ikävää. Tunteiden kirjo on laaja, ja kaikkien tunteiden salliminen edistää suruprosessia. Ammattilaisen kanssa käsiteltynä viha voi muuttua ymmärrykseksi.
Miten kerron lapsille läheisen itsemurhasta?
Lapsille on tärkeää puhua rehellisesti ja ikätasoisesti. Vältä salailua, sillä lapset aistivat perheen ahdistuksen. Kouluikäiselle voi kertoa, että läheinen oli niin sairas mielessään, ettei jaksanut enää elää. Korosta, ettei kuolema ole lapsen syy eikä se tartu. Anna lapsen kysyä ja palaa aiheeseen tarvittaessa. Perheneuvolasta ja lasten kriisipalveluista saa tukea keskusteluun. Avoimuus suojaa lasta haitallisilta mielikuvituskuvitelmlta.
Mistä saan apua itsemurhamenetyksen jälkeen?
Kriisipuhelin (09 2525 0111) päivystää ympäri vuorokauden ja tarjoaa välitöntä keskusteluapua. Surunauha ry on erikoistunut itsemurhaan menehtyneiden läheisten tukemiseen ja järjestää vertaistukiryhmiä. Myös MIELI ry:n kriisikeskukset, seurakunnan sielunhoito ja terveyskeskuksen mielenterveyspalvelut ovat käytettävissä. Työterveyshuolto voi tarjota lyhytpsykoterapiaa. Vertaistuki muilta saman kokeneita on monille erityisen arvokasta.
Kuinka kauan itsemurhasurusta toipuminen kestää?
Itsemurhasurusta toipumiseen ei ole aikataulua. Monilla akuutein kriisivaihe kestää kuukausista vuoteen, mutta suru voi aaltoilla vuosia. Toipuminen ei tarkoita unohtamista vaan sitä, että menetys löytää paikkansa elämässä ja arki alkaa kantaa. Erityistä itsemurhasta on, että käsittelemättömät kysymykset ja miksi-pohdinta voivat pitkittää surua. Ammatillinen tuki nopeuttaa toipumista ja ehkäisee komplisoitunutta surua.
Voiko itsemurhasurusta selviytyä?
Kyllä, itsemurhasta aiheutuneesta surusta voi selviytyä, vaikka se on yksi raskaimmista surumuodoista. Selviytymistä tukevat ammatillinen apu, vertaistuki, läheisten tuki ja ajan antaminen itselleen. Monet itsemurhan kautta läheisensä menettäneet kertovat, että avoimuus ja tunteiden käsittely ovat olleet avainasemassa toipumisessa. Surun ei tarvitse määrittää koko loppuelämää, vaikka menetys jää osaksi omaa tarinaa.
Lue myös
Surun vaiheet ja suruprosessin kulku: shokki, kaipaus, masennus ja hyväksyminen. Ymmärrä surun yksilöllisyys ja löydä tukea.
Surusta toipuminen: luonnollisen surun ja komplisoituneen surun erot, toipumisen merkit ja milloin hakea ammattiapua.
Kattava opas surutukipalveluista Suomessa: kriisipuhelin, vertaistukiryhmät, seurakuntien ja järjestöjen tuki surevalle.