Hautajaiset ja suru – tuki ja käytännöt

Suru on yksilöllistä eikä sille ole oikeaa aikataulua. Apua saa matalalla kynnyksellä kriisipuhelimista, seurakunnalta, terveyskeskuksesta ja vertaistukiryhmistä.

· 1 min lukuaika

Yhteenveto

Suru on yksilöllistä. Hae apua matalalla kynnyksellä ja sovi arjen järjestelyt rauhassa.

Surun vaiheet

  • Shokki ja epätodellisuus
  • Tunteiden vaihtelu (viha, ikävä, syyllisyys)
  • Hyväksyminen ja uuden arjen rakentaminen

Tuki ja palvelut

  • Seurakunnan/kuntaorganisaation kriisipalvelut ja keskusteluapu
  • Vertaistuki ja ryhmät
  • Ammatillinen terapia; työterveys

Viestintä työ/koulu

Kerro tilanteesta esimiehelle/opettajalle. Sovi joustoista ja paluusta arkeen omaan tahtiin.

Itsehoito ja arjen rytmi

  • Uni, ravinto ja kevyt liike tukevat palautumista.
  • Varaa aikaa surutyölle; vältä kiireellisiä päätöksiä heti.
  • Pyydä apua käytännön asioissa (paperityöt, siivous, lastenhoito).
Tiivistä tekoälyllä:PerplexityChatGPT

Usein kysyttyä

Onko surun etenemiselle oikea aikataulu?

Ei ole — suru on yksilöllistä, eikä sille ole oikeaa tai väärää aikataulua. Joillakin akuutti surujakso kestää viikkoja, toisilla kuukausia tai jopa vuosia. Tärkeintä on antaa itselleen lupa surra omaan tahtiinsa. Jos arki ei käynnisty pitkänkään ajan jälkeen tai suru tuntuu ylivoimaiselta, vertaistuki ja ammattilaisen apu voivat helpottaa tilannetta merkittävästi. Surutyötä ei tarvitse tehdä yksin.

Mistä saan apua nopeasti?

Nopeaa apua suruun ja kriisiin saa useista kanavista. Valtakunnallinen kriisipuhelin (09 2525 0111) päivystää ympäri vuorokauden. Myös Surunauha ry tarjoaa vertaistukea itsemurhan kautta läheisensä menettäneille. Oman kunnan terveyskeskus ja sosiaalipäivystys auttavat arkisin, ja työterveys tarjoaa tukea työssäkäyville. Seurakunnat tarjoavat keskusteluapua myös ei-jäsenille. Mieli ry:n Kriisipuhelin (09 2525 0111) ja chat-palvelu ovat matalan kynnyksen palveluita.

Lue myös

Katso myös muista aiheista

Lähteet

  1. Mieli ry – Kriisipuhelin
  2. Surunauha ry – vertaistuki
  3. Terveydenhuoltolaki 1326/2010

Paikkakuntaoppaat