Tuhkan sirottelu luontoon

Lainsäädännöllinen perusta

Tuhkan sirottelu luontoon perustuu hautaustoimilakiin (457/2003), jonka 17 § säätelee tuhkan sijoittamista hautausmaan ulkopuolelle. Lain mukaan tuhka voidaan sijoittaa muuhun paikkaan kuin hautausmaalle, kunhan alueen omistaja tai haltija antaa siihen suostumuksensa. Sijoittaja ottaa vastuun tuhkan pysyvästä sijoittamisesta eli käytännössä siitä, ettei tuhkaa siirretä myöhemmin toiseen paikkaan.

Lain 20 § tarkentaa, että tuhka tulee sijoittaa vuoden kuluessa tuhkauksesta. Jos omaiset eivät sijoita tuhkaa määräajassa, krematorio huolehtii tuhkan sijoittamisesta hautausmaalle. Tämä vuoden aikaraja on ehdoton, ja se alkaa tuhkauspäivästä. Tuhkan sirottelu luontoon on siis tehtävä tämän ajan puitteissa.

Suomen lainsäädäntö on kansainvälisesti verrattain salliva tuhkan luontoon sijoittamisen suhteen. Monissa Euroopan maissa tuhkan sijoittaminen hautausmaan ulkopuolelle on kokonaan kiellettyä tai huomattavasti tiukemmin säänneltyä. Suomessa lainsäätäjä on katsonut, että yksilön toiveen kunnioittaminen ja luontoon sijoittaminen ovat perusteltuja, kunhan maanomistajan oikeudet turvataan.

Maanomistajan lupa ja Metsähallitus

Tuhkan sirottelu edellyttää aina maanomistajan lupaa. Käytännössä luvan hankkiminen riippuu siitä, kenen maalla sirottelu halutaan tehdä. Yksityismailla lupa pyydetään suoraan maanomistajalta. Kirjallinen lupa on vahvasti suositeltava, jotta myöhemmin ei synny epäselvyyksiä. Lupapyynnössä on hyvä kertoa, missä tarkalleen tuhka aiotaan sirotella ja milloin.

Valtion metsä- ja luontoalueilla luvan myöntää Metsähallitus. Metsähallitus käsittelee tuhkan sirottelupyynnöt tapauskohtaisesti. Yleensä sirotteluun suhtaudutaan myönteisesti, kunhan toiminta on hienovaraista eikä se häiritse luontoarvoja tai muita kävijöitä. Kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla voi olla erityisiä rajoituksia, jotka liittyvät alueen suojelumääräyksiin. Lupaa kannattaa hakea hyvissä ajoin ennen suunniteltua sirotteluajankohtaa.

Kuntien omistamilla yleisillä alueilla, kuten puistoissa, lupa haetaan kunnan tekniseltä osastolta tai kiinteistöpalveluilta. Seurakunnan mailla luvan antaa seurakunta. On tärkeää selvittää maanomistajuus ennen luvan pyytämistä, sillä eri tahoilla on erilaisia käytäntöjä.

Tuhkan levittäminen vesistöön

Tuhkan levittäminen vesistöön on Suomessa sallittua ja kasvava vaihtoehto. Vesistöihin, kuten järviin, jokiin tai mereen, levitettäessä maanomistajan lupaa ei yleensä tarvita, koska kyseessä on yleinen vesialue. Poikkeuksen muodostavat yksityiset vesialueet, joilla omistajan lupa on tarpeen.

Tuhka on steriiliä materiaalia, joka koostuu pääasiassa kalsiumfosfaatista ja muista mineraaleista. Se ei sisällä haitallisia mikrobeja eikä ympäristömyrkkyjä, joten sen levittäminen vesistöön ei aiheuta ympäristöhaittaa. Tuhkan määrä on yhdeltä vainajalta noin 2--3 kiloa, mikä on vesistön mittakaavassa merkityksetöntä.

Vesistöön levitettäessä on kuitenkin syytä noudattaa muutamia käytännön sääntöjä. Tuhkaa ei pidä levittää uimarantojen, vedenottamoiden tai veneväylien välittömässä läheisyydessä. Levittäminen on hyvä tehdä rauhallisessa paikassa ja ajankohtana, jolloin alueella ei ole muita ihmisiä. Ympäristöviranomaiselle ilmoittaminen on suositeltavaa, vaikka se ei ole lain mukaan pakollista. Merelle levitettäessä on hyvä huomioida tuuliolosuhteet ja virtaukset.

Käytännön ohjeet luontosirotteluun

Tuhkan sirottelu luontoon on intiimi ja merkityksellinen hetki, jota kannattaa suunnitella huolellisesti. Paikan valinnassa on hyvä huomioida sekä vainajan toiveet että käytännön saavutettavuus. Monet valitsevat paikan, joka oli vainajalle tärkeä: kesämökin ranta, lempiretkireitin metsä tai maisema, jota vainaja arvosti.

Sirottelun voi tehdä uurnasta tai kuljetusastiasta suoraan. Jos tuhka levitetään maastoon, se sekoittuu luonnollisesti maaperään eikä jätä näkyvää jälkeä. Tuulisella säällä on hyvä huomioida tuulen suunta ja sirotella tuhka tuulen suuntaan, ei vastatuuleen. Tuhkan voi myös sekoittaa veteen tai kaataa suoraan vesistöön.

Biohajoava uurna on vaihtoehto, jossa uurna tuhkineen lasketaan veteen tai haudataan maahan. Biohajoava uurna hajoaa luonnollisesti muutamassa viikossa tai kuukaudessa materiaalista riippuen. Tämä vaihtoehto sopii erityisesti vesistöön sijoitettaessa, koska uurna uppoaa hallitusti.

Sirottelutilaisuuteen voi kutsua läheiset, ja tilaisuuden voi muotoilla omien toiveiden mukaan. Seremonia voi sisältää puheen, runon, musiikin tai hiljaisuuden. Uskonnollinen tai hengellinen elementti on valinnainen. Monet perheet kokevat luontosirottelun erityisen koskettavaksi ja luontevaksi tavaksi jättää hyvästit.

Muistopaikan merkitseminen

Kun tuhka on siroteltu luontoon, fyysistä hautapaikkaa ei jää. Muistopaikan merkitseminen on kuitenkin mahdollista ja monelle tärkeää. Pysyvän muistomerkin pystyttäminen toisen maalle edellyttää aina maanomistajan lupaa. Valtion mailla ja luonnonsuojelualueilla pysyviä rakenteita ei yleensä saa pystyttää.

Vaihtoehtoisia tapoja merkitä muistopaikka ovat luonnonkivi, puun istuttaminen tai yksinkertainen huomaamaton merkintä. Monet merkitsevät sirottelupaikan GPS-koordinaateilla tai valokuvaavat paikan, jotta se on helppo löytää myöhemmin. Digitaaliset muistopalvelut tarjoavat myös mahdollisuuden tallentaa muistopaikan tiedot verkkopalveluun.

Muistolehdot ovat vaihtoehto niille, jotka haluavat luonnonläheisen muistopaikan mutta myös nimetyn muistomerkin. Muistolehdoissa tuhka sijoitetaan yhteiseen luontoalueeseen, ja vainajan nimi voidaan kirjata yhteiseen muistotauluun. Tämä yhdistää luontoon sijoittamisen ja pysyvän muistopaikan edut.