Kirkkoon kuulumattoman hautaus ja siunaustilaisuus

Kirkkoon kuulumaton vainaja saa hautapaikan samalla oikeudella kuin kirkon jäsen. Hautaustoimilain (457/2003) 4 § velvoittaa evankelis-luterilaisen seurakunnan tai seurakuntayhtymän osoittamaan vaadittaessa hautasijan vainajalle, jonka kotikunta oli kuolinhetkellä seurakunnan alueella. Jäsenyys ei ole ehto, eikä sitä kysytä hautasijan saamiseksi. Ero kirkon jäseneen näkyy muualla. Siunaus, pappi ja kappeli ovat kirkon omia toimituksia ja tiloja, joita koskevat kirkon omat säännöt ja usein oma hinnoittelunsa.

Mitä laki takaa kirkkoon kuulumattomalle vainajalle

Hautaustoimilain 3 § määrää, että evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien tai seurakuntayhtymien tulee ylläpitää yleisiä hautausmaita. Ne ovat yhteiskunnallinen tehtävä, jonka kirkko hoitaa kaikkien puolesta. Lain 22 §:n mukaan yleisten hautausmaiden ylläpidon rahoituksesta säädetään erikseen.

Velvollisuus osoittaa hautasija koskee myös tilannetta, jossa vainajalla ei ollut kotikuntaa. Silloin vastuu on sillä seurakunnalla tai seurakuntayhtymällä, jonka alueella vainaja kuollessaan asui. Ulkomailla asuneen Suomen kansalaisen hautasijan osoittaa se seurakunta, jonka alueella oli hänen viimeinen kotikuntansa ennen ulkomaille muuttoa.

Lain 2 § asettaa yleisen velvoitteen, joka kannattaa muistaa kaikissa järjestelyissä: vainajan ruumiin hautaamisessa ja tuhkaamisessa sekä tuhkan käsittelyssä tulee kunnioittaa vainajan katsomusta ja toivomuksia. Vaatimus koskee yhtä lailla uskonnotonta vakaumusta. Hautaamisen vaiheet käydään laajemmin läpi hautaus-osiossa.

Seurakuntien hautausmaat eivät ole ainoa vaihtoehto. Hautaustoimilain 7 §:n mukaan myös ortodoksisen kirkkokunnan seurakunta, valtio, kunta tai kuntayhtymä voi ylläpitää hautausmaata, ja 8 § antaa mahdollisuuden myöntää rekisteröidylle uskonnolliselle yhdyskunnalle tai muulle rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle luvan perustaa hautausmaa. Tällaista hautausmaata ei saa lain mukaan ylläpitää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi. Useimmilla paikkakunnilla käytännön kysymys on silti se, mistä oman kotikunnan seurakunta hautasijan osoittaa.

Maksaako kirkkoon kuulumattoman hautapaikka enemmän?

Ei maksa. Hautaustoimilain 6 § sanoo asian suoraan: maksut saavat olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruiset, ja maksujen perusteiden tulee olla samat kaikille, joilla on oikeus tulla haudatuksi seurakunnan tai seurakuntayhtymän hautausmaalle. Sama pykälä kattaa kolme asiaa: hautasijan luovuttamisen, hautaamiseen liittyvät palvelut ja haudan hoidon.

Seurakunta ei siis voi laskuttaa kirkkoon kuulumattoman hautapaikasta enempää kuin jäsenen hautapaikasta. Kirkollisveron maksaminen ei halvenna hautapaikkaa, eikä sen maksamatta jättäminen kallista sitä. Seurakunta voi 6 §:n 3 momentin nojalla myöntää maksuvapautuksen esimerkiksi rintamaveteraanin hautauksesta, ja vapautus voi koskea myös hänen puolisoaan.

Yhdenvertaisuus koskee seurakunnan omaa hautaustoimen hinnastoa. Hinnat vaihtelevat silti seurakunnasta toiseen, koska kustannukset vaihtelevat ja laki sitoo maksut kustannuksiin. Vertaa siis oman kotikuntasi seurakunnan hinnastoa, älä naapurikunnan.

Arkku, kuljetus ja muistotilaisuuden tarjoilu määräytyvät markkinahintaan riippumatta kirkkoon kuulumisesta. Kokonaiskuvan kustannuksista saat artikkelista hautajaisten hinta 2026.

Tunnustukseton hauta-alue

Hautaustoimilain 5 § antaa oikeuden pyytää hautasijaa erilliseltä tunnustuksettomalta hauta-alueelta. Tällainen alue on joko oma hautausmaansa tai muusta hautausmaasta selvästi erottuvalla tavalla rajattu osa, eikä se saa lain mukaan sijaita kohtuuttoman kaukana seurakunnan tai seurakuntayhtymän alueesta.

Evankelis-luterilainen kirkko kuvaa aluetta uskonnollisesti neutraaliksi. Hautakiven ja muistomerkin sisällöstä päättää hautaoikeuden haltija samoilla säännöillä kuin muuallakin hautausmaalla. Pyyntö kannattaa esittää heti hautapaikkaa varattaessa. Jokaisella hautausmaalla ei ole tunnustuksetonta osaa, ja alue voi lain sallimissa rajoissa sijaita eri paikassa kuin suvun muut haudat. Valinnan perusteita käsittelee tarkemmin hautapaikan valinta.

Voiko kirkkoon kuulumattoman siunata hautaan?

Voi, jos omaiset sitä pyytävät eikä vainaja ole selvästi ilmaissut toisin. Kirkon oma linjaus erottaa nämä kaksi tilannetta selvästi. Jokaisella kirkon jäsenellä on oikeus tulla siunatuksi hautaan, kun taas kirkkoon kuulumattoman kohdalla kyse on pyynnöstä ja papin tekemästä päätöksestä. Vainajan tahto siunauksen toimittamisesta on kirkon mukaan otettava huomioon kummassakin tapauksessa.

Kirkkojärjestys (657/2023) sallii kirkkoon kuulumattoman siunaamisen omaisten tai muiden hautauksesta huolehtivien pyynnöstä. Siunausta ei toimiteta, jos vainaja on selvästi ilmaissut tahtovansa toisin tai jos pappi katsoo, ettei kirkolliseen siunaamiseen ole riittäviä perusteita.

Piispainkokouksen vuonna 2009 antama ohje täsmentää papin harkintaa. Sen mukaan pelkästään se, että vainaja ei kuulunut kirkkoon, ei osoita siunaamisen olevan hänen tahtonsa vastainen. Pappi ei voi tehdä kaikkia kirkkoon kuulumattomia koskevaa ennakollista kielteistä päätöstä, vaan hänen tulee keskustella pyytäjien kanssa ja arvioida tilanne tapauskohtaisesti. Ohje myös määrää, että siunauksessa käytetään kirkkokäsikirjan kaavaa niin, ettei vainajaa esitetä kirkkoon kuuluvana. Jos siunausta ei toimiteta, seurakunta voi tarjota tilalle rukoushetkeä.

Yksi rajaus on hyvä tuntea. Jos vainaja kuului toiseen uskonnolliseen yhteisöön, piispainkokouksen ohje pitää hautaan saattamista ensisijaisesti tuon yhteisön tehtävänä.

Kappelin ja seurakunnan tilojen käyttö

Siunaus voidaan evankelis-luterilaisen kirkon mukaan toimittaa kirkossa, siunauskappelissa, sairaalan kappelissa, haudalla tai vainajan kotona. Tilan käyttö on kuitenkin eri asia kuin hautasija.

Seurakunnat päättävät itse tilojensa vuokrista ja hautaukseen liittyvistä maksuista. Osassa seurakunnista kirkon tai kappelin käytöstä peritään maksu silloin, kun vainaja ei ollut jäsen. Hinnastot ja käytännöt vaihtelevat seurakunnittain, joten kysy oman seurakunnan hautatoimistosta kaksi asiaa erikseen: mitä hautasija ja hautaaminen maksavat, ja mitä tilan käyttö maksaa. Samalla selviää, voiko kappelin varata uskonnottomaan saattotilaisuuteen ilman pappia.

Siviiliseremonia ilman pappia

Uskonnottomalle hautajaistilaisuudelle ei ole laissa muotovaatimuksia. Kukaan ei tarvitse virkaa tai lupaa johtaakseen tilaisuuden, eikä sillä tarvitse olla ennalta määrättyä kaavaa.

Kuka voi puhua tilaisuudessa

Puhujan valinta on omaisten päätös. Tilaisuuden voi johtaa vainajan läheinen, ystävä tai perheen ulkopuolinen puhuja. Uskonnottomiin hautajaisiin on tarjolla myös ammattipuhujia ja muusikoita, ja hautaustoimistot auttavat usein löytämään puhujan ja kokoamaan ohjelman.

Mistä tilaisuus rakentuu

Runkona toimii yleensä muutama kiinteä osa, jotka omaiset täyttävät vainajan mukaan:

• musiikkia tilaisuuden alkuun ja loppuun
• muistopuhe, jonka pitää omainen tai valittu puhuja
• runo, teksti tai vainajalle merkityksellinen kappale
• kukkien lasku ja hiljainen hetki arkun tai uurnan äärellä
• saattoväen siirtyminen haudalle tai muistotilaisuuteen

Tilaisuus voidaan pitää kappelin lisäksi kotona, vuokratussa salissa tai ulkona. Ideoita rakenteeseen löydät artikkelista persoonalliset hautajaiset ja muistotilaisuus-osiosta.

Aikataulu kannattaa sopia varhain. Hautaustoimilain 2 §:n mukaan vainajan ruumis on haudattava tai tuhkattava ilman aiheetonta viivytystä, ja kappelien sekä krematorioiden vapaat ajat ohjaavat käytännössä sitä, milloin tilaisuus voidaan pitää.

Tuhkaus ja tuhkan sijoittaminen

Tuhkaus ei edellytä kirkon jäsenyyttä eikä siunausta. Krematorion ylläpitäjä saa hautaustoimilain 18 §:n mukaan luovuttaa tuhkan vain haudattavaksi tai muulla tavoin pysyvästi yhteen paikkaan sijoitettavaksi, ja luovutuksensaajan on ilmoitettava kirjallisesti etukäteen, minne tuhka sijoitetaan.

Lain 19 § antaa aikarajan. Tuhka on vuoden kuluessa tuhkaamisesta haudattava tai sijoitettava pysyvästi yhteen paikkaan. Sijoittamiseen tarvitaan alueen omistajan tai haltijan suostumus, mikä koskee myös tuhkan sirottelua omalle tai toisen maalle. Jos hautausjärjestelyistä vastaavat henkilöt eivät kehotuksesta huolimatta huolehdi tuhkasta, se sijoitetaan kuolinpesän kustannuksella sille hautausmaalle, johon vainajalla on oikeus tulla haudatuksi. Tuhkauksen käytäntöjä avaa krematorio-osio, ja vaihtoehtojen vertailussa auttaa tuhkaus vai arkkuhautaus.

Tuhkalle voi valita uurnahaudan tai muistolehdon. Muistolehto on nimetön yhteisalue, ja hautaustoimilain 12 §:n mukaan sinne sijoitetusta vainajasta merkitään hautarekisteriin samat tiedot kuin muistakin vainajista, mutta ei tuhkan sijaintia. Yksittäistä hautapaikkaa ei siis jää osoitettavaksi, mikä kannattaa puhua läpi perheen kesken ennen päätöstä.

Kuka päättää hautaustavasta ja siunauksesta

Hautaustoimilain 23 § määrittää järjestyksen. Jos vainaja on eläessään nimenomaisesti toivonut tietyn henkilön huolehtivan järjestelyistä, tuo toive ratkaisee. Muussa tapauksessa järjestelyistä voivat huolehtia eloonjäänyt puoliso tai vainajan kanssa avioliitonomaisissa olosuhteissa yhteisessä taloudessa elänyt henkilö sekä lähimmät perilliset. Jos kukaan heistä ei huolehdi asiasta, sen voi tehdä muu läheinen, ja viime kädessä vastuu on vainajan kotikunnalla.

Erimielisyydet hautaamisen tavasta, paikasta tai hautaustoimituksesta ratkaistaan tarvittaessa käräjäoikeudessa. Saman pykälän mukaan hautausjärjestelyistä huolehtinut henkilö, joka ei ole pesän osakas, on oikeutettu saamaan kuolinpesän varoista korvauksen kohtuullisista hautauskuluista. Kirkkoon kuulumattoman kohdalla kiistanalaisin kysymys on yleensä siunaus, ja siihen pätee lain 2 §:n vaatimus vainajan katsomuksen kunnioittamisesta.

Mitä kannattaa selvittää seurakunnasta etukäteen

Yksi puhelu seurakunnan hautatoimistoon selvittää useimmat epävarmuudet. Kysy näitä:

• miltä hautausmaalta hautasija osoitetaan
• onko käytettävissä tunnustukseton hauta-alue ja missä se sijaitsee
• mitä hautasija, hautaaminen ja haudan hoito maksavat
• peritäänkö kirkon tai kappelin käytöstä maksu ja voiko tilan varata ilman pappia
• miten siunausta pyydetään ja kenen papin kanssa asiasta keskustellaan

Kun nämä ovat selvillä, järjestelyt etenevät samalla tavalla kuin kirkon jäsenen kohdalla. Käytännön kulun ja aikataulun löydät hautajaiset-osiosta.

Tämä on yleistä tietoa eikä korvaa oikeudellista neuvontaa. Tarkista voimassa olevat käytännöt ja maksut oman seurakuntasi hautatoimistosta.

Lähteet

• Hautaustoimilaki 457/2003, Finlex
• Piispainkokouksen ohje kirkkoon kuulumattomien hautaan siunaamisesta (2009), Suomen evankelis-luterilainen kirkko
• Läheisen kuolema ja suru, Evl.fi
• Hautaan siunaaminen, Evl.fi
• Hautajaiset, Läheisen kuolema -opas, Suomi.fi