Haudanhoito ja hautaoikeus

Hautaoikeuden haltija vastaa Suomessa haudan hoidosta, ja kirkkolain mukaan hänen on huolehdittava siitä, että hautaa hoidetaan hautausmaan arvon mukaisesti. Seurakunta huolehtii hautausmaan yleisistä alueista, käytävistä ja puustosta, mutta yksittäinen hauta jää suvun vastuulle, ellei hoidosta ole tehty erillistä sopimusta.

Asia tulee usein vastaan vasta, kun vanhempi on kuollut ja suvun vanha hauta jää jonkun huoleksi. Silloin ratkaistavana on kaksi kysymystä yhtä aikaa. Kuka hautaa hoitaa, ja kuinka pitkään hauta ylipäätään on suvun hallinnassa.

Hautaoikeus ja sen sisältö

Hautaoikeus on määräaikainen oikeus hallita tiettyä hautapaikkaa. Se ei ole maan omistusta, eikä hautapaikkaa voi myydä tai testamentata eteenpäin. Seurakunta luovuttaa hautaoikeuden kuolemantapauksen yhteydessä, ja samalla oikeus voidaan luovuttaa myös vainajan omaisille. Haltija voi luovuttaa hautaoikeuden takaisin vain seurakunnalle.

Evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan hautausmailla hautaoikeudesta säädetään kirkkolaissa ja sen nojalla annetuissa määräyksissä. Näin todetaan hautaustoimilain 11 §:ssä. Muilla hautausmailla hautaoikeudesta on voimassa se, mitä hautausmaan ylläpitäjän ja hautaoikeuden haltijan kesken on sovittu, joten sopimusehdot kannattaa lukea tarkasti.

Hautaoikeuden voimassaolo

Kirkkolain mukaan hautaoikeus luovutetaan enintään 50 vuoden määräajaksi, ja määräaika lasketaan haudan luovuttamista seuraavan kalenterivuoden alusta. Käytännössä monet seurakunnat luovuttavat haudan 25 vuodeksi, mutta pituus vaihtelee seurakunnittain hautaustoimen ohjesäännön ja hautausmaan käyttösuunnitelman mukaan.

Voimassaololle on myös alaraja. Hautaoikeus päättyy aikaisintaan sen kalenterivuoden lopussa, jona viimeisestä hautauksesta on kulunut 15 vuotta, eikä kuitenkaan ennen kuin hautaa voidaan käyttää uudelleen. Uusi hautaus siis pidentää hallinta-aikaa.

Hallinta-aikaa voidaan haltijan hakemuksesta jatkaa, jos siitä ei aiheudu haittaa hautausmaan tarkoituksenmukaiselle järjestelylle tai hoidolle. Jatkaminen on maksullista, ja hakemus on tehtävä ennen määräajan päättymistä, koska hautaoikeus lakkaa ilman irtisanomista. Voimassaoloaika on merkitty seurakunnan hautarekisteriin, ja hautatoimisto kertoo sen haltijalle.

Hautaoikeuden haltija ja hänen päätösvaltansa

Haltijasta sovitaan hautaa luovutettaessa. Jos sopimusta ei ole tehty vuoden kuluessa luovutuspäivästä, hautaoikeuden haltijaksi tulee vainajan leski tai, jos leskeä ei ole, ensimmäiseksi hautaan haudatun vainajan lähimmät perilliset. Heidän on valittava keskuudestaan edustaja, ja uudesta haltijasta pitää ilmoittaa seurakunnan hautaustoimesta vastaavalle viranomaiselle.

Jos perilliset eivät pääse sopuun, kirkkoneuvosto voi määrätä haltijan. Kirkkoneuvosto voi antaa etusijan paikkakunnalla asuvalle tai sille, joka on tosiasiassa huolehtinut haudan hoidosta.

Haltija edustaa niitä, joita hautaan voidaan haudata, ja käyttää puhevaltaa hautaa koskevissa asioissa. Hänen päätettävikseen kuuluvat:

• kuka hautaan haudataan, siltä osin kuin laki ja hautaa luovutettaessa tehty sopimus sen sallivat
• haudalle sijoitettava hautakivi tai muu muistomerkki, jonka hautausmaan ylläpitäjä vielä hyväksyy
• haudan hoidon järjestäminen, joko itse tai sopimuksella
• hallinta-ajan jatkamista koskeva hakemus

Muistomerkin tulee sopia hautausmaan yleiskuvaan, eikä se saa loukata vainajan muistoa tai hautausmaan arvokkuutta. Sijoitettua muistomerkkiä ei saa poistaa ilman ylläpitäjän suostumusta. Käytännön vaihtoehdoista ja kustannuksista kerrotaan kirjoituksessa hautakiven hinnasta ja valinnasta.

Haudan hoito käytännössä

Laki asettaa mittapuuksi hautausmaan arvon ja jättää yksittäiset työvaiheet luettelematta. Seurakuntien ohjeissa vähimmäistaso on käytännössä sama: nurmi tai hiekkapinta pidetään siistinä, rikkakasvit kitketään ja muistomerkki pysyy suorassa.

Tavallinen hoitovuosi sisältää kevätsiivouksen, kesäkukkien istutuksen ja kastelun, kitkemisen ja kesän mittaan tehtävän siistimisen sekä syksyllä kukkien poiston ja loppusiivouksen. Kynttilöiden vieminen haudalle on osa muistamista, mutta se ei korvaa hoitoa. Tampereen seurakunnat toteavat asian suoraan: hauta katsotaan hoitamattomaksi, vaikka sinne joskus tuotaisiin kynttilöitä tai kesäkukkia, jos sitä ei muuten hoideta. Pyhäinpäivän tapoja käsitellään erikseen kirjoituksessa hautakynttilästä pyhäinpäivänä.

Hoitamaton hauta

Seurakunnat tarkastavat hautausmaansa vuosittain, Tampereella loppukesällä elo- ja syyskuussa. Hoitamattomuuden merkkejä ovat kaatunut tai vinossa oleva muistomerkki, leikkaamaton ja rikkaruohottunut nurmi, korkeat rikkakasvit hiekkapintaisella haudalla sekä naapurihaudoille levinneet perennat. Tampereella hauta merkitään hoitamattomaksi vasta, kun havainto toistuu kolmena peräkkäisenä tarkastuskesänä.

Menettely etenee siitä vaiheittain. Jos haudan hoito on olennaisesti laiminlyöty, kirkkoneuvosto voi velvoittaa hautaoikeuden haltijan kunnostamaan haudan vuoden määräajassa siitä, kun päätös on annettu hänelle tiedoksi. Jos kunnostusta ei tehdä, kirkkoneuvosto voi julistaa hautaoikeuden menetetyksi, ja hauta palautuu seurakunnan hallintaan. Hautaoikeus voidaan siis menettää, vaikka hallinta-aikaa olisi jäljellä.

Tiedoksianto on järjestetty niitä tilanteita varten, joissa sukua ei tavoiteta. Kun hautaoikeuden haltijasta tai hänen olinpaikastaan ei saada tietoa, ilmoitus pannaan tiedoksi itse haudalle ja siitä kuulutetaan paikkakunnalla yleisesti leviävässä sanomalehdessä tai vastaavassa sähköisessä julkaisussa. Tiedoksisaannin katsotaan tapahtuneen seitsemän päivän kuluttua julkaisemisesta. Kylttiin haudalla kannattaa siksi reagoida heti.

Haudanhoitosopimus seurakunnan kanssa

Seurakunta voi tehdä hautaoikeuden haltijan kanssa määräaikaisen sopimuksen siitä, että seurakunta ottaa korvausta vastaan vastuun haudan hoidosta. Tämä on kirjattu kirkkolakiin, ja se on tavallisin ratkaisu silloin, kun suku asuu toisella paikkakunnalla.

Sopimustyypit vaihtelevat seurakunnittain, mutta yleisimmät muodot toistuvat:

• yhden hoitokauden kesähoito, joka kattaa kevätkunnostuksen, kesäkukat, kastelun, kitkemisen ja syyskunnostuksen
• monivuotinen hoito, jossa haudalle istutetaan perennoja sopimuskauden ensimmäisenä vuonna, mikä tekee siitä kesähoitoa edullisemman
• useamman vuoden määräaikainen sopimus, tavallisesti viideksi tai kymmeneksi vuodeksi

Sopimuksen tekee hautaoikeuden haltija tai hänen valtuuttamansa henkilö. Hoito ostetaan seurakunnalta tai yksityiseltä yritykseltä, ja seurakuntien hoitovalikoimat ja hinnat poikkeavat toisistaan, joten tiedot kannattaa pyytää oman seurakunnan hautatoimistosta.

Hautainhoitorahasto ja hoidon maksut

Seurakunta voi sopia, että hoitokorvaukset sijoitetaan hautainhoitorahastoon, jonka varat käytetään sopimusten mukaisten hautojen hoitoon. Rahastomalli erottaa hoitovarat seurakunnan muusta taloudesta, ja se on erityisesti pitkien sopimusten tapa varmistaa hoito koko sovitulle ajalle.

Hinnoittelua ohjaa laki. Hautaustoimilain 6 §:n mukaan seurakunta voi periä maksuja hautasijan luovuttamisesta, hautaamiseen liittyvistä palveluista ja haudan hoidosta, ja maksut saavat olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruiset. Maksujen perusteiden tulee olla samat kaikille, joilla on oikeus tulla haudatuksi seurakunnan hautausmaalle. Rintamaveteraanin ja häneen rinnastettavan vainajan sekä tämän puolison kohdalla seurakunta voi myöntää maksuista kokonaan tai osittain vapautuksen. Euromäärät päättää kirkkovaltuusto, joten ne ovat seurakuntakohtaisia ja tarkistettavissa voimassa olevasta hinnastosta.

Uusi hautaus vanhaan hautaan

Vanhaa hautaa voidaan usein käyttää uudelleen. Päälle hautaus edellyttää, että haudan koskemattomuusaika on kulunut umpeen. Aika riippuu hautaustavasta ja maaperästä, ja se vaihtelee seurakunnittain. Turun ja Kaarinan seurakunnissa uurnahaudan koskemattomuusaika on 15 vuotta ja arkkuhaudan 20 vuotta, kun taas osassa seurakuntia arkkuhaudassa noudatetaan 25 vuoden aikaa. Käytännössä seurakunnat pyrkivät usein pitämään arkkuhautausten välillä vielä pidempää väliä.

Uuden hautauksen mahdollisuuteen vaikuttaa myös se, keitä hautaan on sovittu haudattavan, sekä hautaoikeuden voimassaolo. Turun ja Kaarinan esimerkissä uurnahaudan koskemattomuusaika on viisi vuotta arkkuhautaa lyhyempi, ja uurna vie vähemmän tilaa. Tuhkaukseen ja hautaukseen liittyvistä vaihtoehdoista kannattaa sopia seurakunnan kanssa ennen hautajaisjärjestelyjä, samoin kuin hautapaikan valinta silloin, kun vanhaa hautaa ei ole tai sitä ei voi käyttää. Muistolehtoon sirotellun tuhkan kohdalla hautasijaa ei merkitä, eikä hoidettavaa hautaa synny.

Kun hallinta-aika päättyy

Jos hallinta-aikaa ei jatketa, hautaoikeus lakkaa ja hautapaikka palautuu seurakunnalle. Hautausmaan ylläpitäjän on tällöin tarjottava hautaoikeuden haltijalle tilaisuus poistaa hautamuistomerkki, ellei ylläpitäjä erityisestä syystä päätä pitää siitä huolta. Jos muistomerkkiä ei ole poistettu kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun tilaisuus poistamiseen on varattu, muistomerkki siirtyy hautausmaan ylläpitäjälle vastikkeetta.

Taiteellisesti tai historiallisesti arvokas muistomerkki käsitellään toisin. Sellainen rakennelma, jota ei voida jättää paikalleen, siirretään sopivaan paikkaan hautausmaalla tai säilytetään muulla tavoin.

Hautaustoimilain mukaan hautarekisteriin voidaan merkitä hautaoikeuden haltijan nimi ja postiosoite sekä hautaoikeuden voimassaoloaika. Jos osoite on vanhentunut, kunnostusvelvoite ja hallinta-ajan päättyminen tulevat tiedoksi vain haudalle pannulla ilmoituksella ja lehtikuulutuksella, jotka suvulta jäävät helposti huomaamatta.

Tämä on yleistä tietoa. Hautaoikeuden ehdot ja hoitomaksut kannattaa tarkistaa oman seurakunnan hautatoimistosta.