Juutalaiset hautajaiset: perinteet ja käytännöt Suomessa
· Päivitetty · 3 min lukuaika
Yhteenveto
Juutalainen hautaus Suomessa noudattaa vuosituhantisia perinteitä, joissa korostuvat vainajan kunnioitus, tasa-arvo kuolemassa ja yhteisön tuki surevalle perheelle. Hautaus järjestetään mahdollisimman pian kuoleman jälkeen, ja se sisältää rituaalisen pesun eli taharan, yksinkertaiset hautausvaatteet ja arkkuhautauksen.
Juutalainen yhteisö Suomessa on pieni mutta aktiivinen. Helsingin ja Turun juutalaiset seurakunnat ylläpitävät omia hautausmaitaan ja huolehtivat hautausperinteiden jatkuvuudesta. Hautaustoimilain 457/2003 mukaan hautaamisessa on kunnioitettava vainajan katsomusta ja toivomuksia, ja uskonnonvapauslaki 453/2003 turvaa uskonnon harjoittamisen. Juutalaisen yhteisön hautauskäytännöt ovat vakiintuneet Suomessa jo yli sadan vuoden ajan: Helsingin seurakunnan hautausyhdistys Chevra Kadisha perustettiin vuonna 1864.
Tahara ja valmistelu
Juutalaisessa perinteessä vainajan valmistelu hautausta varten on yksi pyhimmistä teoista, joita ihminen voi tehdä toisen hyväksi. Chevra kadisha eli pyhä yhdistys suorittaa tahara-pesun, jossa vainajan ruumis pestään rituaalisesti puhtaalla vedellä tietyssä järjestyksessä psalmeja ja rukouksia lausuen. Pesu on hartaushetki, jossa vainajaa kohdellaan äärimmäisellä kunnioituksella ja hellyydellä. Pesijät ovat samaa sukupuolta vainajan kanssa.
Pesun jälkeen vainaja puetaan yksinkertaisiin valkoisiin tachrichim-vaatteisiin, jotka ovat samat kaikille varallisuudesta tai asemasta riippumatta. Tämä korostaa juutalaisen perinteen keskeistä periaatetta: kuolemassa kaikki ovat tasa-arvoisia. Arkku on perinteisesti yksinkertainen puuarkku ilman metallikoristeita, ja sen tulee olla täysin hajoavaa materiaalia. Vainajan äärellä pidetään vartiota eli shmiraa hautaukseen asti, sillä perinnettä kunnioittaen vainajaa ei jätetä yksin. Vartija lukee psalmeja tai muita pyhiä tekstejä.
Hautausseremonia
Hautausseremonia eli levaya pidetään yleensä hautausmaan kappelissa ja sen jälkeen haudalla; Helsingin juutalaisella hautausmaalla on oma kappeli. Juutalainen perinne painottaa hautauksen nopeutta – mieluiten saman päivän tai seuraavan päivän aikana – kunnioituksena vainajaa kohtaan. Suomessa hautaus toimitetaan yleensä muutaman päivän kuluessa, sillä vainajan saa haudata vasta, kun kuolemansyy on selvitetty ja lääkäri on antanut hautausluvan. Sapattina ja juutalaisina juhlapäivinä hautausta ei toimiteta.
Seremonia sisältää psalmien lukua, hesped-muistopuheen, jossa rabbi tai läheinen muistaa vainajan elämää, luonnetta ja hyviä tekoja, sekä el male rachamim -rukouksen, jossa pyydetään rauhaa vainajan sielulle. Arkku kannetaan hautaan, ja osallistujat heittävät lapioilla multaa arkun päälle viimeisenä kunnioituksen osoituksena – tätä pidetään yhtenä suurimmista hyvistä teoista, sillä se on palvelus, jota vainaja ei voi koskaan maksaa takaisin. Kaddish-rukous lausutaan seremonian päätteeksi.
Kukkia ei perinteisesti tuoda juutalaisiin hautajaisiin. Sen sijaan myöhemmin haudalla käydessä hautakivelle asetetaan pieni kivi merkiksi vierailusta ja muistamisesta.
Shiva ja suruaika
Hautauksen jälkeen alkaa seitsemän päivän shiva-suruaika, joka on juutalaisen surutyön kulmakivi. Lähiomaiset – vanhemmat, lapset, puoliso ja sisarukset – kokoontuvat yhteen kotiin, jossa he vastaanottavat surunvalittelukäyntejä. Perinteisinä tapoina ovat mataloilla tuoleilla istuminen, peilien peittäminen, nahkajalkineiden välttäminen sekä jo hautajaisissa revityn vaatteen (keria) pitäminen – repeämä symboloi menetyksen aiheuttamaa repeämää elämässä.
Yhteisö huolehtii surevasta perheestä tuomalla ruokaa – ensimmäinen ateria hautajaisista palattua, seudat havra'ah, on perinteisesti muiden kuin surevien valmistama. Surevien kodissa pidetään usein rukoushetkiä, joihin tarvitaan minjan eli vähintään kymmenen juutalaista aikuista (ortodoksisessa perinteessä kymmenen miestä), sillä kaddish lausutaan minjanin läsnä ollessa. Shivan aikana sureva perhe vetäytyy arjen velvollisuuksista ja saa keskittyä suruun yhteisön tuella.
Shivaa seuraa shloshim, joka päättyy 30 päivän kuluttua hautauksesta. Sen aikana palataan asteittain arkeen mutta vältetään juhlia ja ajanvietettä. Vanhemman kuollessa suruaika jatkuu vuoden ajan, ja lähiomainen lausuu kaddish-rukousta päivittäin yhdentoista kuukauden ajan. Kaddish lausutaan myös vuosittain kuoleman vuosipäivänä (jahrzeit).
Käytännöt Suomessa
Suomessa juutalaiset hautaukset hoidetaan Helsingin tai Turun juutalaisen seurakunnan kautta. Molemmilla seurakunnilla on omat historialliset hautausmaat, joissa noudatetaan juutalaisia hautausperinteitä. Helsingin juutalainen hautausmaa sijaitsee Hietaniemessä (Tuonelankuja 5), ja se otettiin käyttöön vuonna 1895. Turun juutalainen hautausmaa sijaitsee Turun hautausmaan yhteydessä, ja se otettiin käyttöön 1800-luvulla.
Hautausjärjestelyt aloitetaan ottamalla yhteyttä seurakuntaan. Helsingissä seurakunnan jäsenten hautauksista huolehtii vapaaehtoisvoimin toimiva Chevra Kadisha, ja hautaukset toimitetaan ortodoksisen juutalaisen lain mukaisesti. Hautauksesta peritään maksu, joka on seurakunnan jäsenille pienempi kuin muille; ajantasaiset ehdot ja hinnat kerrotaan seurakunnan sivuilla. Yhteisö tukee perhettä perinteisesti myös shivan aikana.
Uskonnonvapauslaki 453/2003 turvaa juutalaisen yhteisön oikeuden harjoittaa uskontoaan, myös omia hautauskäytäntöjään, Suomen lainsäädännön puitteissa. Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014 kieltää syrjinnän muun muassa uskonnon perusteella.
Usein kysyttyä
Mikä on tahara?
Tahara on juutalainen rituaalinen peseminen, jossa chevra kadisha -ryhmän jäsenet pesevät ja valmistelevat vainajan hautausta varten. Pesu suoritetaan tietyn kaavan mukaisesti, ja vainaja puetaan yksinkertaisiin valkoisiin hautausvaatteisiin eli tachrichimiin. Tahara symboloi puhdistautumista ja tasa-arvoa kuolemassa, sillä kaikki haudataan samanlaisissa yksinkertaisissa vaatteissa varallisuudesta riippumatta. Rituaalin suorittavat samaa sukupuolta olevat henkilöt.
Hyväksyykö juutalainen perinne tuhkauksen?
Perinteisesti juutalaisuus ei hyväksy tuhkausta, vaan edellyttää arkkuhautausta. Tämä perustuu uskomukseen ruumiin pyhyydestä ja tulevasta ylösnousemuksesta. Ortodoksijuutalaisuus kieltää tuhkauksen ehdottomasti, kun taas reformi- ja konservatiivijuutalaisuudessa suhtautuminen voi olla joustavampaa. Helsingin juutalaisen seurakunnan hautaukset toimitetaan ortodoksisen juutalaisen lain (halakha) ja perinteen mukaisesti arkkuhautauksina. Hautaustoimilain 457/2003 mukaan hautaamisessa ja tuhkaamisessa on kunnioitettava vainajan katsomusta ja toivomuksia.
Mitä shiva tarkoittaa?
Shiva on juutalainen seitsemän päivän suruaika, joka alkaa hautauksen jälkeen. Surun aikana lähiomaiset viettävät aikaa kotona, vastaanottavat surunvalittelukäyntejä ja osallistuvat päivittäisiin rukoushetkiin. Perinteisinä tapoina ovat mataloilla tuoleilla istuminen, peilien peittäminen ja hautajaisissa revityn vaatteen (keria) pitäminen. Yhteisö tuo ruokaa surevalle perheelle, ja surevien kodissa pidetään usein yhteisiä rukoushetkiä. Shiva päättyy seitsemäntenä päivänä.
Miten juutalainen hautausseremonia etenee?
Juutalainen hautausseremonia eli levaya pidetään yleensä hautausmaan kappelissa ja haudalla. Seremonia sisältää psalmien lukemista, hesped-muistopuheen ja el male rachamim -rukouksen. Arkku kannetaan hautaan, ja omaiset ja osallistujat heittävät multaa haudalle. Kaddish-rukous lausutaan hautauksen päätteeksi. Seremonia on yleensä yksinkertainen ja arvokas. Kukkia ei perinteisesti tuoda juutalaisiin hautajaisiin.
Voiko ei-juutalainen osallistua juutalaisiin hautajaisiin?
Kyllä, ei-juutalaiset ovat tervetulleita osallistumaan juutalaisiin hautajaisiin. On hyvä tietää, että kukkia ei perinteisesti tuoda ja pukeutuminen on hillittyä. Miehet peittävät päänsä kipalla, joka usein tarjotaan tilaisuudessa. Osallistujat voivat heittää multaa haudalle, mikä on kunnioituksen osoitus. Surunvalittelut ilmaistaan sanomalla 'Olkoon hänen muistonsa siunattu'. Kunnioita perheen toiveita ja seuraa muiden esimerkkiä.
Lue myös
Islamilainen hautaus Suomessa: rituaalinen pesu, rukousseremonia, arkkuhautaus ja islamilaisen hautauksen erityispiirteet suomalaisessa yhteiskunnassa.
Monikulttuurinen hautaus Suomessa: eri kulttuurien hautausperinteet, lain takaamat oikeudet ja käytännön järjestelyt monikulttuurisessa ympäristössä.
Uskonnolliset symbolit hautajaisissa: risti, kynttilä, tähti ja muut symbolit eri uskonnoissa. Opas symbolien merkityksiin hautajaisissa.