Suru juhlapyhien aikana

Miksi juhlapyhät ovat vaikeita

Juhlapyhät ovat surevalle usein vuoden vaikeimpia aikoja. Ne korostavat poissaoloa: tyhjä tuoli joulupöydässä, puuttuva onnittelupuhelu syntymäpäivänä tai yhteinen perinne ilman toista osapuolta. Juhlapyhiin liittyy kulttuurisia odotuksia ilosta, lämmöstä ja yhteisöllisyydestä, mikä voi voimistaa surun ja yksinäisyyden tunnetta entisestään.

Ensimmäinen juhlapyhäkierto menetyksen jälkeen on tyypillisesti raskain. Jokainen juhla kohdataan ensimmäistä kertaa ilman läheistä, ja jokainen kohtaaminen tuo mukanaan uuden aallon surua. Mutta suru ei välttämättä helpota lineaarisesti: myös toisena, kolmantena tai kymmenentenä vuonna jokin juhlapyhä voi yllättää tunteiden voimakkuudella. Tietty kappale radiossa, tuttu tuoksu tai perheen vanha tapa voi laukaista surun hetkessä.

On tärkeää muistaa, ettei kukaan voi määrätä, miltä juhlapyhien pitäisi tuntua. Sureva saa tuntea surua keskellä jouluiloa, eikä hänen tarvitse teeskennellä iloisuutta muiden vuoksi. Samalla on sallittua myös nauttia hetkistä ilman syyllisyyttä – ilo ja suru voivat kulkea rinnakkain.

Joulu ja vuodenvaihde

Joulu on suomalaisessa kulttuurissa vahvasti perhekeskeinen juhla, mikä tekee siitä erityisen kipeän surevalle. Jouluvalmistelut alkavat viikkoja ennen varsinaista juhlaa, ja sinä aikana sureva kohtaa toistuvasti muistutuksia menetyksestä: joulumusiikin soidessa kaupassa, mainosten näyttäessä perheonnea ja läheisten kysellessä joulun vietosta.

Jouluaatto itsessään voi tuntua ylivoimaiselta. Tutut rituaalit – joulusauna, joulupöytä, lahjat – korostavat tyhjyyttä. Toisaalta jouluun liittyy myös hiljaisempia perinteitä, jotka voivat tuoda lohtua: hautausmaalla käynti kynttilöiden loisteessa jouluaattoiltana, jouluevankeliumin lukeminen tai hiljainen hetki vainajan muistolle. Monet seurakunnat järjestävät erityisiä joulukirkkoja, joissa surulle annetaan tilaa.

Vuodenvaihde tuo oman haasteensa. Uuteen vuoteen liittyy odotuksia uusista aluista ja paremmasta tulevaisuudesta, mikä voi tuntua merkityksettömältä surun keskellä. Anna itsellesi lupa viettää joulu ja vuodenvaihde eri tavalla kuin ennen – pienimuotoisemmin, eri paikassa tai eri ihmisten kanssa. Ei ole väärin muuttaa totuttuja tapoja.

Syntymäpäivät ja muistopäivät

Vainajan syntymäpäivä ja kuolinpäivän vuosipäivä ovat erityisiä muistopäiviä, joihin kannattaa valmistautua etukäteen. Monille juuri nämä päivät ovat vuoden raskaimpien joukossa, sillä ne liittyvät suoraan menetettyyn ihmiseen eivätkä yleiseen juhlatunnelmaan. Pelkkä päivämäärän lähestyminen kalenterissa voi nostaa ahdistusta.

Monet kokevat hyödylliseksi suunnitella päivän etukäteen: käynti haudalla, muistohetki perheen kanssa tai hiljainen ilta yksin lempimusiikin äärellä. Suunnitelman ei tarvitse olla monimutkainen, mutta tietoinen päätös siitä, miten päivän viettää, antaa hallinnan tunnetta. Toiset haluavat viettää päivän mahdollisimman tavallisena arkipäivänä, ja sekin on täysin hyväksyttävää.

Myös omat merkkipäivät, kuten syntymäpäivät, valmistujaiset ja vuosipäivät, voivat tuntua haikealta ilman läheistä. Äitien- ja isänpäivä ovat erityisen vaikeita vanhemman menettäneelle, kun mainonta ja sosiaalinen media tulvivat onnitteluviestejä. Muistopäivien vaikeus helpottuu yleensä vuosien myötä, mutta helpottuminen ei tarkoita unohtamista.

Käytännön selviytymisvinkit

Juhlapyhien surun helpottamiseksi on konkreettisia keinoja, joita voi soveltaa omaan tilanteeseen. Suunnittele päivä etukäteen äläkä jätä sitä avoimeksi, sillä suunnittelemattomuus lisää ahdistusta. Mieti, kenen seurassa haluat olla ja kuinka pitkään – on sallittua lähteä tilaisuudesta aikaisin tai kieltäytyä kutsusta kokonaan.

Kerro läheisille etukäteen, millaista tukea tarvitset. Toiset kaipaavat seuraa ja huomiota, toiset rauhaa ja tilaa vetäytyä. Kun ympäristö tietää toiveesi, vältyt tilanteelta, jossa muut yrittävät auttaa tavalla, joka tuntuu kuormittavalta. Pidä huolta perustarpeista: uni, ruoka ja ulkoilu ovat tärkeitä erityisesti silloin, kun mieli on raskas.

Rajoita sosiaalista mediaa, jos muiden juhlatunnelma ahdistaa. Sytytä kynttilä vainajan muistoksi osana juhlaperinnettä – se tekee poissaolosta näkyvän ja kunnioitetun. Hae vertaistukea tai ammattiapua hyvissä ajoin ennen juhlapyhää, jos tiedät sen olevan vaikea. Pienin askelin juhlapyhistä selviytyy, ja jokainen läpikäyty pyhä on osoitus selviytymiskyvystä.

Uudet perinteet

Menetyksen jälkeen vanhat perinteet voivat tuntua mahdottomilta. Sama joulupöytä, sama paikka, samat laulut – kaikki muistuttaa siitä, kuka puuttuu. Uusien perinteiden luominen on terve ja rohkea tapa sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen. Se ei tarkoita vanhojen muistojen hylkäämistä vaan sitä, että elämä jatkuu ja perinteet saavat kehittyä.

Voit sytyttää kynttilän vainajan nimellä joulupöytään tai jättää yhden tuolin tyhjäksi hänen muistokseen. Kirjeen kirjoittaminen vainajalle juhlapyhän aattona tai lahjoitus hyväntekeväisyyteen hänen nimissään ovat tapoja pitää muistoa elävänä. Jotkut perheet ovat ottaneet tavaksi kertoa yhden muiston vainajasta juhlapöydässä ennen ateriaa.

Ajan myötä uusista perinteistä muodostuu kauniita tapoja pitää läheisen muistoa yllä osana perheen juhlahetkiä. Ne eivät korvaa vanhoja perinteitä vaan tuovat uuden kerroksen niiden rinnalle. Perinteet saavat muuttua – se on osa elämän jatkumista ja osoitus siitä, että rakkaus ei pääty kuolemaan.