Testamentti ja perunkirjoitus

Testamentin merkitys perunkirjoituksessa

Testamentti on vainajan viimeinen tahdonilmaisu omaisuutensa jakamisesta kuoleman jälkeen. Perunkirjoituksessa testamentin olemassaolo ja sisältö kirjataan perukirjaan, ja testamentin kopio liitetään perukirjan liitteeksi. Testamentti ei muuta perukirjan varallisuuslaskelmaa, mutta se vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kenelle omaisuus lopulta jaetaan perinnönjaossa.

Kaikki testamentinsaajat on kutsuttava perunkirjoitustilaisuuteen tai heille on annettava tieto tilaisuudesta. Perukirjaan merkitään sekä lakimääräiset perilliset että testamentinsaajat asianmukaisine yhteystietoineen. On tärkeää huomata, että testamentin mukainen perintöjako tapahtuu vasta perinnönjaossa — perunkirjoituksessa selvitetään ainoastaan pesän varat ja velat.

Jos testamentteja on useita, perukirjaan liitetään kaikki tunnetut testamentit. Pääsääntöisesti myöhempi testamentti kumoaa aiemman, mutta testamenttien suhdetta voi joutua arvioimaan tapauskohtaisesti.

Testamentin tiedoksianto

Perintökaaren 14 luvun 4 §:n mukaan testamentinsaajan on annettava testamentti tiedoksi jokaiselle perilliselle erikseen. Tiedoksianto tehdään todistettavasti, ja siitä on käytävä ilmi testamentin sisältö. Tiedoksiannosta alkaa kuuden kuukauden moiteaika, jonka kuluessa perillinen voi moittia testamenttia käräjäoikeudessa.

Tiedoksianto voidaan tehdä haastemiehen välityksellä, todisteellisella kirjeellä tai henkilökohtaisesti todistajan läsnä ollessa. Tiedoksiannosta on saatava todistus, joka liitetään perukirjaan. Tiedoksianto on tehtävä kohtuullisessa ajassa testamentin löytymisestä — sen laiminlyönti ei tee testamenttia pätemättömäksi, mutta moiteaika ei ala kulua ennen tiedoksiantoa.

Käytännössä testamentin tiedoksianto tehdään usein samanaikaisesti tai pian perunkirjoituksen jälkeen. Haastemiehen kautta tehty tiedoksianto on varmin tapa, ja se maksaa noin 80–120 euroa.

Lakiosa ja testamentti

Rintaperillisellä on perintökaaren 7 luvun mukaan oikeus lakiosaan, joka on puolet lakimääräisestä perintöosasta. Testamentti ei voi syrjäyttää lakiosaa — tämä on perintöoikeuden keskeisimpiä periaatteita. Jos esimerkiksi vainajalla on kaksi lasta ja hän testamenttaa kaiken kolmannelle henkilölle, lapset voivat silti vaatia lakiosaansa, joka on kummallekin neljäsosa pesän nettovarallisuudesta.

Lakiosavaatimus on esitettävä testamentinsaajalle todisteellisesti kuuden kuukauden kuluessa testamentin tiedoksiannosta. Jos perillinen ei vaadi lakiosaansa määräajassa, oikeus raukeaa lopullisesti. Lakiosaan luetaan perillisen testamentilla tai lahjana saama omaisuus sekä ennakkoperintö. Lakiosan laskenta perustuu pesän nettovarallisuuteen, josta vähennetään velat mutta ei testamentinsaajan saamia legaatteja.

Lakiosavaatimuksen tekeminen on muodollinen toimi, ja se kannattaa tehdä kirjallisesti todisteellisella tavalla, jotta määräajan noudattaminen voidaan myöhemmin osoittaa.

Testamentin moittiminen

Testamentin moitekanne nostetaan käräjäoikeudessa kuuden kuukauden kuluessa testamentin tiedoksiannosta. Moiteperusteita ovat muotovirhe, testamentin tekijän oikeustoimikelvottomuus sekä testamentin syntyminen painostuksen, erehdyksen tai taivuttelun johdosta. Muotovirheen vuoksi testamentti voi olla pätemätön, jos sitä ei ole tehty perintökaaren 10 luvun vaatimusten mukaisesti: kirjallisesti, testamentin tekijän allekirjoittamana ja kahden todistajan todistamana.

Moitekanteen voi nostaa perillinen, joka katsoo testamentin loukkaavan oikeuksiaan. Moitteen hyväksyminen johtaa testamentin pätemättömyyteen kokonaan tai osittain. Moiteajan umpeutumisen jälkeen testamenttia ei voi enää moittia, ja se tulee lainvoimaiseksi.

Testamentin moittiminen on oikeudenkäynti, joka vaatii asianajajan apua ja voi kestää kuukausia. Moitekanteen nostaminen ei estä perunkirjoituksen toimittamista — perunkirjoitus voidaan ja usein pitääkin toimittaa, vaikka testamentin pätevyydestä olisi riitaa.

Testamentin tulkinta

Testamentin tulkinnassa lähtökohtana on testamentin tekijän tahto. Perintökaaren 11 luvun mukaan testamenttia on tulkittava siten, että tulkinta vastaa testamentin tekijän tahtoa. Yleistestamentti antaa saajalle oikeuden koko omaisuuteen tai osuuteen siitä, ja saaja rinnastuu pesän osakkaaseen. Erityistestamentti eli legaatti antaa oikeuden tiettyyn omaisuuteen, kuten kiinteistöön tai rahasummaan.

Käyttöoikeustestamentti antaa saajalle oikeuden käyttää omaisuutta ilman omistusoikeutta. Tämä on yleinen puolisoiden välillä, ja sen verovaikutukset eroavat omistusoikeustestamentista merkittävästi — käyttöoikeuden saaja ei maksa perintöveroa käyttöoikeudesta, mutta omistaja maksaa veron omistuksen arvosta vähennettynä käyttöoikeuden arvolla.

Testamentin tulkintariidat ratkaistaan viime kädessä tuomioistuimessa. Epäselvissä tilanteissa kannattaa pyytää asianajajan arvio testamentin merkityksestä ennen perinnönjakoa.