Surutyö

Surun vaiheet

Surutyö etenee yksilöllisesti, mutta tutkimuksessa tunnistetaan useita tyypillisiä vaiheita. Aluksi shokkivaihe suojaa mieltä ylivoimaiselta tuskalta: tieto menetyksestä ei tunnu todelliselta. Kaipauksen vaiheessa ikävä on voimakkainta ja menetettyjä hetkiä käydään uudelleen läpi. Vihan ja syyllisyyden tunteet ovat luonnollisia reaktioita, jotka voivat kohdistua itseen, olosuhteisiin tai muihin ihmisiin. Masennusvaiheessa arki tuntuu raskaalta. Vähitellen seuraa sopeutuminen, jossa menetys löytää paikkansa elämässä. Lue lisää surun vaiheista ja suruprosessista.

Surutyön mallit ja nykytutkimus

Klassinen Elisabeth Kubler-Rossin viiden vaiheen malli (kieltäminen, viha, kaupankäynti, masennus, hyväksyminen) on tunnetuin surumalli, mutta nykytutkimus korostaa, etteivät vaiheet etene lineaarisesti. William Wordenin tehtävämalli kuvaa surutyötä neljänä aktiivisena tehtävänä: menetyksen todellisuuden hyväksyminen, surun tuskan läpikäyminen, sopeutuminen ympäristöön ilman vainajaa ja menetyksen sijoittaminen osaksi omaa elämäntarinaa. Stroeben ja Schutin kaksoisprosessimalli puolestaan kuvaa, miten sureva vaihtelee menetykseen suuntautumisen ja arkeen palautumisen välillä — molemmat ovat välttämättömiä. Nykytutkimus tunnustaa myös, ettei suru välttämättä "pääty" vaan muuttaa muotoaan ajan myötä. Tärkeintä on, että sureva saa käsitellä tunteitaan omassa tahdissaan ilman ulkopuolisia aikatauluja.

Milloin hakea ammattiapua

Surutyö on normaali prosessi, mutta joskus se muuttuu komplisoituneeksi suruksi. Ammattiapua on syytä hakea, jos suru lamaannuttaa arjen kuukausia menetyksen jälkeen, unihäiriöt tai ahdistus voimistuvat merkittävästi, ihmissuhteet kärsivät tai mieleen nousee itsetuhoisia ajatuksia. Terveyskeskuksesta saa lähetteen psykologille tai psykoterapeutille. Myös surutuki-palvelut ja kriisipuhelin tarjoavat matalalla kynnyksellä apua.

Tukipalvelut Suomessa

Suomessa surutyöhön on saatavilla monipuolinen tukiverkosto. Seurakuntien sielunhoitajat tarjoavat keskusteluapua uskonnollisesta taustasta riippumatta. MIELI Suomen Mielenterveys ry ylläpitää kriisipuhelinta ja verkkopalveluja. Sururyhmät tarjoavat vertaistukea samankaltaisen menetyksen kokeneille. Työterveyshuolto ja terveyskeskuksen mielenterveyspalvelut ovat ensisijaisia väyliä ammatilliseen apuun.

Lasten surutyö

Lapset surevat eri tavoin kuin aikuiset. Pieni lapsi ei ymmärrä kuoleman pysyvyyttä ja saattaa kysyä toistuvasti, milloin vainaja palaa. Kouluikäinen ymmärtää kuoleman lopullisuuden, mutta voi tuntea syyllisyyttä tai pelkoa oman läheisen menettämisestä. Teini-ikäisen suru muistuttaa aikuisen surua, mutta siihen voi liittyä voimakasta vetäytymistä. Lapselle on tärkeää tarjota rehellisiä ja ikätasoisia vastauksia, turvallinen arki ja lupa ilmaista tunteita. Lue lisää lasten surusta ja siitä, miten aikuinen voi tukea surevaa lasta.