Tuhkaus ja tuhkan sijoittaminen

Tuhkaus prosessina

Tuhkaus tarkoittaa vainajan polttamista krematoriossa korkeassa lämpötilassa (noin 800–1 000 °C). Prosessi kestää tyypillisesti 1–2 tuntia, ja se suoritetaan aina arkussa. Jokainen vainaja tuhkataan yksilöllisesti, eikä useampaa vainajaa tuhkata samanaikaisesti.

Tuhkauksen jälkeen jäljelle jäävä tuhka kootaan uurnaan. Tuhkan määrä on yleensä 2–3 kilogrammaa. Suomessa tuhkaus on yleistynyt merkittävästi, ja nykyään yli puolet vainajista tuhkataan. Suurimmissa kaupungeissa tuhkauksen osuus on vielä selvästi korkeampi. Katso myös tuhkauksen ja arkkuhautauksen vertailu.

Tuhkaus edellyttää aina hautausluvan. Krematorio ei suorita tuhkausta ilman voimassa olevaa lupaa. Käytännössä hautaustoimisto toimittaa hautausluvan krematoriolle ja koordinoi tuhkauksen aikataulun. Tuhkaus tehdään yleensä muutaman päivän kuluessa siunaustilaisuudesta.

Tuhkan sijoitusvaihtoehdot

Tuhka voidaan sijoittaa uurnahautaan hautausmaalla, muistolehtoon, luontoon tai vesistöön. Uurnahautaus on yleisin vaihtoehto, jossa uurna haudataan pieneen hautaan hautausmaalla. Uurnahautaan mahtuu tyypillisesti useampi uurna, joten perheenjäseniä voidaan sijoittaa samaan hautaan.

Muistolehto tarjoaa nimettömän tai nimetyn sijoituspaikan hautausmaan yhteisellä alueella. Se on edullisin ja hoitovapaa vaihtoehto. Tuhkan levittäminen luontoon on sallittua maanomistajan luvalla. Monet valitsevat vainajalle merkityksellisen paikan, kuten metsän, järven rannan tai mökin pihapiirin.

Vesistöön levittäminen on mahdollista, mutta siitä on syytä ilmoittaa paikalliselle ympäristöviranomaiselle. Tuhkan voi myös haudata omalle tontille, mikäli kunta ei sitä erikseen kiellä ja naapureita on kuultu. Kaikissa tapauksissa tuhkan sijoittajan on otettava vastuu sijoituksen pysyvyydestä.

Lainsäädäntö

Tuhkauksesta säädetään hautaustoimilaissa (457/2003). Lain 19 §:n mukaan tuhka on sijoitettava vuoden kuluessa tuhkauksesta. Mikäli tuhkaa ei sijoiteta määräajassa, krematorio huolehtii sijoituksesta hautausmaalle. Vuoden määräaika alkaa tuhkauspäivästä.

Tuhkan saa sijoittaa hautausmaan ulkopuolelle, jos maanomistaja antaa siihen luvan ja sijoittaja ottaa vastuun tuhkan pysyvästä sijoittamisesta. Lupa on syytä sopia kirjallisesti, vaikka laki ei muodollisesti vaadi kirjallista sopimusta. Tuhkan sijoittamisesta hautausmaan ulkopuolelle on ilmoitettava krematoriolle.

Krematoriotoimintaa säätelee sama laki, ja krematorion perustaminen edellyttää aluehallintoviraston lupaa. Suomessa on tällä hetkellä noin 20 krematoriota, jotka sijaitsevat pääosin suurimmissa kaupungeissa. Tuhka luovutetaan yleensä omaisille tai hautaustoimistolle noudettavaksi krematoriosta.

Tuhkauksen kustannukset

Tuhkauksen kokonaiskustannus on tyypillisesti 2 000–5 000 euroa, mikä on yleensä edullisempi kuin arkkuhautaus. Krematoriomaksu on 200–500 euroa. Uurnan hinta vaihtelee 100–600 euroa materiaalista ja koristelusta riippuen.

Uurnahautapaikan maksu on yleensä 100–500 euroa, mikä on selvästi arkkuhautapaikkaa edullisempi. Muistolehtosijoitus on edullisin vaihtoehto, koska erillistä hautapaikkamaksua ei peritä tai se on hyvin pieni. Kuljetuskustannukset ja seremoniamaksut tulevat erikseen ja vaihtelevat paikkakunnittain.

Tuhkauksen kokonaiskustannukseen vaikuttaa merkittävästi se, minkälainen seremonia järjestetään ja mihin tuhka sijoitetaan. Yksinkertaisimmillaan tuhkaus muistolehtosijoituksella ilman seremoniaa voi maksaa alle 2 000 euroa, kun taas laajemmilla järjestelyillä kustannus nousee lähemmäs 5 000 euroa.

Uurnan valinta

Uurna valitaan hautaustoimiston tai krematorion valikoimasta. Tarjolla on keramiikka-, puu-, metalli- ja biohajoavia uurnia. Jos uurna haudataan maahan, sen tulee olla biohajoava. Muistolehtosijoituksessa käytetään aina biohajoavaa uurnaa, joka hajoaa maaperässä muutamassa kuukaudessa.

Uurnan hinta vaihtelee 100–600 euroa materiaalin ja koristelun mukaan. Yksinkertaiset biohajoavat uurnat ovat edullisimpia, kun taas käsinmaalatut keramiikkauurnat ovat kalleimpia. Uurnan ulkonäkö ja materiaali ovat vapaasti valittavissa, kunhan ne täyttävät hautausmaan mahdolliset vaatimukset.

Jos tuhka sijoitetaan kotiin väliaikaisesti odottamaan lopullista sijoituspaikkaa, uurna voi olla myös koristeellinen metalluurna tai puuurna. Tärkeintä on, että lopullinen sijoitus tapahtuu vuoden kuluessa tuhkauksesta lain edellyttämällä tavalla.