Lapset muistotilaisuudessa

Lapsen osallistuminen

Lapsen osallistuminen muistotilaisuuteen on yleensä suositeltavaa, sillä se auttaa lasta ymmärtämään tapahtuneen ja käsittelemään menetystä konkreettisesti. Osallistuminen antaa lapselle mahdollisuuden hyvästellä ja kokea yhteisön tukea. Päätös osallistumisesta tehdään lapsen ikä, persoonallisuus ja oma toive huomioiden.

Lasta ei tule koskaan pakottaa osallistumaan, mutta ei myöskään automaattisesti jättää kotiin. Avoin keskustelu lapsen kanssa auttaa löytämään oikean ratkaisun. Lasten asiantuntijat suosittelevat, että jo 3–4-vuotias voi osallistua muistotilaisuuteen, kunhan häntä valmistellaan etukäteen. Lapsen ulkopuolelle jättäminen voi herättää hänessä hämmenystä ja ulkopuolisuuden tunnetta, kun muut perheenjäsenet ovat poissa ja surullisia.

Valmistautuminen etukäteen

Hyvä valmistautuminen on avain onnistuneeseen kokemukseen. Kerro lapselle etukäteen, millainen tilaisuus on: keitä siellä on, mitä tapahtuu ja kuinka kauan se kestää. Selitä, että ihmiset saattavat itkeä ja olla surullisia, ja että se on normaalia. Pienille lapsille kannattaa varata värityskirja, kirja tai hiljainen lelu.

Nimeä turvaikuinen, joka voi huolehtia lapsesta, jos vanhemman omat tunteet vaativat tilaa. Valmistautuminen vähentää lapsen jännitystä ja pelkoa. Kouluikäisen lapsen kanssa voi keskustella myös siitä, mitä kuolema tarkoittaa ja miksi ihmiset kokoontuvat muistotilaisuuteen. Käytä selkeitä, rehellisiä sanoja – kiertoilmaisut kuten "nukkui pois" voivat hämmentää pientä lasta. Voit myös lukea yhdessä lapsen ikätasolle sopivaa kirjallisuutta surusta ja menetyksestä.

Lapsen rooli tilaisuudessa

Lapsi voi halutessaan osallistua muistotilaisuuden ohjelmaan. Sopivia rooleja ovat kynttilän sytyttäminen, piirustuksen tai kirjeen vieminen vainajalle, runon lukeminen tai musiikkikappaleen esittäminen. Osallistuminen tulee olla täysin vapaaehtoista, eikä lasta saa painostaa esiintymään.

Pieni lapsi voi osallistua aikuisen avustamana, esimerkiksi kantamalla kukan yhdessä. Aktiivinen rooli voi auttaa lasta tuntemaan osallisuutta ja antaa konkreettisen tavan ilmaista tunteitaan. Myös pelkkä läsnäolo ilman erityistä roolia on arvokasta. Teini-ikäiselle voi ehdottaa puheenvuoron pitämistä tai musiikin esittämistä, mutta päätös on aina nuoren oma. Lapsen rooli kannattaa sopia etukäteen ja harjoitella kotona, jotta tilanne tuntuu tilaisuudessa turvalliselta.

Tilaisuuden aikana

Tilaisuuden aikana lapsen tarpeet huomioidaan joustavasti. Lapsi saa istua turvaikuisen vieressä ja poistua halutessaan. Lapsen ääntely ja liikehtiminen ovat luonnollisia – useimmat vieraat ymmärtävät. Tauko tai pieni kävely ulkona voi auttaa, jos lapsi väsyy tai ahdistuu.

Lapselta ei odoteta samanlaista hiljaisuutta tai jäykkyyttä kuin aikuiselta. Tärkeintä on, että lapsi kokee olevansa turvassa ja tervetullut. Jos tilaisuus pidetään tilassa, jossa on erillinen huone, sinne voidaan järjestää lapsille hiljaista puuhaa: piirustusvälineitä, kirjoja tai palapeli. Isommassa tilaisuudessa voidaan myös nimetä lasten hoitaja, joka huolehtii pienimmistä vieraista tarvittaessa. Muista myös tarjota lapsille sopivia juomia ja välipaloja.

Tilaisuuden jälkeen

Muistotilaisuuden jälkeen lapselle on hyvä antaa aikaa käsitellä kokemaansa. Kysy, miltä tilaisuus tuntui, ja anna lapsen puhua tai olla hiljaa omaan tahtiinsa. Pienille lapsille piirtäminen tai leikki voivat olla luontaisia tapoja käsitellä tunteita.

Lapsi voi palata tilaisuuteen liittyviin kysymyksiin päivien tai viikkojen kuluttua – silloin aiheeseen palataan rauhallisesti ja rehellisesti. Muistotilaisuuteen osallistuminen voi olla lapselle arvokas kokemus, joka auttaa surun käsittelyssä. Jos lapsi vaikuttaa pitkään ahdistuneelta, nukkuu huonosti tai käyttäytyy poikkeavasti tilaisuuden jälkeen, ammattiapua kannattaa hakea esimerkiksi neuvolasta tai koulupsykologilta. Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivuilta löytyy myös tukimateriaalia lapsen surun käsittelyyn.