Suruaika
Suruaika on ajanjakso läheisen kuoleman jälkeen, jolloin omaiset käsittelevät menetystä, surevat ja sopeutuvat elämään ilman edesmennyttä. Suomessa suruaikaan liittyy sekä vanhoja perinteitä että nykyaikaisia tukimuotoja. Suruaika on läheisesti yhteydessä surutyöhön, joka on surun aktiivista käsittelyä.
Suruajan historia ja perinteet
Suomalaisessa perinteessä suruaika oli selkeästi rajattu ja säännelty jakso. 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella lesken virallinen suruaika oli tyypillisesti yksi vuosi. Tänä aikana leskien odotettiin pukeutuvan mustaan, pidättäytyvän juhlista ja sosiaalisista tilaisuuksista, ja uudelleen avioitumista ennen suruajan päättymistä pidettiin sopimattomana. Surunauha käsivarressa ilmaisi surua julkisesti. Puolisuru (noin puoli vuotta) saattoi koskea etäisempiä sukulaisia. Suruliputus kuolin- ja hautauspäivänä on edelleen yleinen tapa. Viktoriaanisella ajalla Euroopassa suruajan säännöt olivat erityisen tiukat: leski saattoi pitää täyttä surua kaksi vuotta ja puolisurua vielä vuoden sen jälkeen.
Nykyaikainen käsitys suruajasta
Nykyisin Suomessa ei ole virallista tai muodollista suruaikaa. Tiukat ulkoiset käyttäytymissäännöt ovat väistyneet, ja surulle annetaan yksilöllinen tila. Akuutin surun katsotaan usein kestävän noin vuoden — ensimmäiset juhlapyhät, merkkipäivät ja vuodenajat ilman läheistä ovat erityisen raskaita. Surun ei kuitenkaan odoteta päättyvän kalenterin mukaan. Pitkittynyt suru, joka haittaa merkittävästi arkielämää yli vuoden ajan, voi olla merkki komplisoituneesta surusta, joka hyötyy ammattiavusta.
Suruaika ja työelämä
Suomessa ei ole lakisääteistä suruvapaata, mikä poikkeaa monista muista Euroopan maista. Monet työehtosopimukset sisältävät kuitenkin oikeuden 1–3 päivän palkalliseen vapaaseen lähiomaisen (puoliso, lapsi, vanhempi, sisarus) kuollessa. Vapaa on tarkoitettu hautajaisjärjestelyihin ja akuutin surun käsittelyyn. Tämän jälkeen työnantajan kanssa voi neuvotella pidemmästä vapaasta — joko sairauslomana (jos suru aiheuttaa työkyvyttömyyden, lääkäri voi kirjoittaa sairauslomatodistuksen), vuosilomana tai palkattomana vapaana. Moni työnantaja tarjoaa myös työterveyshuollon kriisitukea osana työhyvinvointipalveluja. Esihenkilön ja työyhteisön ymmärrys on tärkeää — palatessa töihin surevalle kannattaa antaa aikaa sopeutua. Suomessa on käyty keskustelua lakisääteisen suruvapaan tarpeesta, ja esimerkiksi EU-tasolla on ehdotettu vähintään viiden päivän palkallista suruvapaata lähiomaisen kuollessa.
Tuki suruaikana
Suomessa on tarjolla monipuolista tukea sureville. Surutyön tueksi on saatavilla vertaistukiryhmiä, sururyhmiä seurakunnissa ja järjestöissä sekä ammatillista kriisitukea. Muistotilaisuus tarjoaa yhteisöllisen tavan jakaa surua ja muistella vainajaa. Kriisipuhelin (puh. 09 2525 0111) ja Suomen Mielenterveys ry:n palvelut ovat käytettävissä ympäri vuorokauden. Lisää tietoa surun käsittelystä löydät surun vaiheet -artikkelista.
Usein kysyttyä
Kuinka kauan suruaika kestää?
Suruaika on yksilöllinen eikä sille ole virallista kestoa. Akuutin surun katsotaan yleensä kestävän noin vuoden, mutta suru voi jatkua pidempäänkin. Tärkeintä on, ettei surua kiirehditä vaan annetaan sille riittävästi tilaa ja aikaa.
Miten suruaikana tulee käyttäytyä?
Suomessa ei ole tiukkoja etikettisääntöjä suruajalle. Perinteisesti suruaikana on suosittu hillittyjä värejä ja vältetty suuria juhlia. Nykyisin tärkeimpänä pidetään sitä, että sureva saa tukea ja tilaa käsitellä tunteitaan omalla tavallaan.
Saako suruaikana vapaata töistä?
Suomessa ei ole lakisääteistä suruvapaata. Monet työehtosopimukset sisältävät kuitenkin oikeuden 1–3 päivän palkalliseen vapaaseen lähiomaisen kuollessa. Lisäksi työnantajan kanssa voi neuvotella pidemmästä vapaasta sairauslomana tai palkattomana vapaana.
Aiheeseen liittyvät termit
Psyykkinen prosessi, jossa ihminen käsittelee menetystä ja sopeutuu elämään ilman vainajaa.
Hautajaisten jälkeinen tilaisuus, jossa muistellaan vainajaa. Järjestetään usein seurakunnan tiloissa tai ravintolassa.
Lipun laskeminen puolitankoon kuoleman tai suruajan merkiksi. Suomessa noudatetaan virallisia liputusohjeita.
Ensimmäinen vuosi läheisen kuoleman jälkeen, johon perinteisesti liittyy suruajan noudattaminen ja joka tunnetaan suruprosessin raskaimpana ajanjaksona.
Lue myös
Surun vaiheet ja suruprosessin kulku: shokki, kaipaus, masennus ja hyväksyminen. Ymmärrä surun yksilöllisyys ja löydä tukea.
Hautajaisetiketti selkeästi: miten saavut, esität osanoton, pukeutumisohjeet miehille ja naisille, kuvaaminen ja lasten kanssa toimiminen. Kattava ohje vieraille ja omaisille.
Suru itsemurhan jälkeen: häpeän ja syyllisyyden käsittely, tukimuodot ja toipuminen. Opas läheisille itsemurhamenetyksen kohtaamiseen.