Surulippu

Surulippu on puolitangossa oleva Suomen lippu, jolla osoitetaan surua ja kunnioitusta vainajaa kohtaan. Surulippu on konkreettinen, näkyvä ilmaus menetyksestä ja osa suomalaista suruliputusperinnettä. Lipun laskeminen puolitankoon on arvokas ele, jolla yhteisö osallistuu omaisten suruun.

Lipun käyttö

Surulippu lasketaan puolitankoon tyypillisesti kuolinpäivänä ja hautauspäivänä. Lippu nostetaan ensin tangon huippuun ja lasketaan sitten noin kolmanneksen verran alas, niin että lipun yläreuna on noin kahden kolmasosan korkeudella tangosta. Ennen lipun alas ottamista se nostetaan aina takaisin tangon huippuun.

Etiketti ja käytännöt

Suomessa liputuskäytäntöjä säätelee lippulaki. Yksityishenkilö voi liputtaa surulipulla omassa kotonaan vapaasti. Taloyhtiöissä liputuksesta päättää yleensä isännöitsijä tai hallitus. Surulippu lasketaan aamulla ja otetaan alas illalla — yöliputusta suruliputuksessa ei suositella. Siunaustilaisuuden päivänä surulippu on erityisen yleinen.

Kansallinen suruliputus

Valtioneuvoston päätöksellä voidaan julistaa kansallinen suruliputuspäivä, jolloin julkiset rakennukset ja virastot liputtavat surulipulla. Tällaisia päiviä on julistettu esimerkiksi presidenttien ja merkittävien henkilöiden kuoltua sekä kansallisten tragedioiden yhteydessä. Kansallinen suruliputus on yhteisöllinen tapa jakaa surua ja kunnioittaa menehtyneitä. Surulippu on näkyvä osa suomalaista muistotilaisuusperinnettä.

Milloin surulippu lasketaan puolitankoon?

Surulippu lasketaan tyypillisesti puolitankoon kahtena päivänä: kuolinpäivänä ja hautajaispäivänä. Jotkut omaiset pitävät surulippua myös kuolinpäivän ja hautajaisten välisenä aikana, mutta tämä on vapaaehtoista. Surulippu lasketaan aamulla normaaliin liputusaikaan — yleensä kello 8 — ja otetaan alas auringonlaskun aikaan, viimeistään kello 21. Yöliputusta surulipulla ei yleensä tehdä. Hautajaispäivänä surulippu pidetään puolitangossa koko päivän ajan.

Yksityiskotien ja julkisten rakennusten erot

Yksityishenkilö voi liputtaa surulipulla omassa kodissaan vapaasti ilman erillistä lupaa. Taloyhtiöissä surulipun käytöstä päättää yleensä isännöitsijä tai hallitus, ja liputtaminen edellyttää tavallisesti omaisen tai asukkaan pyyntöä. Julkisissa rakennuksissa, kuten virastoissa ja kouluissa, suruliputus perustuu valtioneuvoston päätökseen tai viraston omaan ohjeistukseen. Kirkkojen ja seurakuntien rakennuksissa surulippu liehuu siunaustilaisuuden aikana. Puolustusvoimien liputtaminen noudattaa omia sääntöjään, ja sotilaallisissa hautajaisissa surulippu on aina käytössä.

Liputuksen kesto ja erityistilanteet

Tavallisessa suruliputtamisessa lippu on puolitangossa yhden päivän ajan. Kansallisissa suuronnettomuuksissa tai valtiopäämiehen kuollessa valtioneuvosto voi päättää usean päivän suruliputuksesta — tällöin kesto on yleensä yhdestä kolmeen päivään. Jos varsinaisena liputuspäivänä osuu samalle päivälle virallinen liputuspäivä (kuten itsenäisyyspäivä), noudatetaan yleensä virallista liputusta ja surulippu siirretään toiseen päivään. Lipun kunnon tulee olla moitteeton — kulunutta tai repeytynyttä lippua ei tule käyttää suruliputtamiseen.